Joulu on ihan ovella

joopa joo...tämä mun blogin kirjoittaminen on aika laiskaa. Mun piti kovasti kirjoitella arjen puuhista, mutta totuushan on, ettei sitä loppujen lopuksi kauhean paljon ehdi tekemään, eikä täällä juuri tapahdu mitään. Tänään voisin kyllä sanoa saaneeni yhden ison projektin vihdoin valmiiksi, ainakin melkein :-)

Tein nimittäin viime vuonna läheisille lahjaksi ison kasan kauratyynyjä niskavaivoja lievittämään ja ostin silloin 40kg säkin kauraa, jota jäi aika tasan puolet käyttämättä. Ensin se oli tarkoitus syöttää linnuille, mutta eipä meillä ole lautaakaan, joten kaura lojui työhuoneessa koko kesän tähän syksyyn asti. Nyt olen väsännyt uuden satsin kauratyynyjä ja toivon, että saan ne johonkin myytyä...Jos en, niin kaipa ne siitä sitten pikkuhiljaa kuluu, aina silloin tällöin jollekulle täytyy viedä tuliaisia tai keksiä lahja :-)...Minusta viime vuonna parhaiten onnistuivat ketut ja koirat, joten tein niitä lisää. Pupuista tein vähän kesymmät versiot, kun viime vuonna ne oli sellaisia sekopää-pupuja, roadkill-versioita.

Viime vuoden suosikki oli lohi, joita silloin väsäsin kaksi. Tänä vuonna teinkin sitten toisenlaisen kalamiehen tai -naisen kelpo saaliin. Ison hauen :-) Siitä tuli kans sen verran hieno, et saa nähdä raaskiiko ees myydä, jos pitäiskin itse. 

Tuttavan vinkistä vaarin ottaneena tein tänä vuonna myös uuden tuotteen; pipityynyn. Se on kooltaan kolmasosa kauratyynystä ja sitä voi säilyttää pakastimessa ja käyttää sitten kylmäpussina tarvittaessa. Sopii hyvin lapsiperheeseen, joten näistäkin pitää varmaan itse pitää yksi. Omaksi jää tuo nalle, joka sanoo "kyl se paranee" :-) Muut kaksi ovat myytävänä, joten ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, mikäli nämä tuotteet kiinnostaapi. Näiden lisäksi löytyy vielä isoina kauratyynyinä krokotiili, kissoja, nalle ja keiju. Ja aineksia on vielä tasan kahteen pipityynyyn, mikäli joku haluaa tilata sellaisen. Enempää ei tule; toiste en tee sitä virhettä, että ostan 40kg kaurasäkin :-)

Joulu tulikin tänä vuonna jotenkin ihan hiipien nurkan takaa. Se on jo ensi viikolla! huh, eikä vieläkään ole kaikki lahjat kasassa. Melkein harmittaa, ettei tänä vuonna ole vielä keksinyt mitään vastaavaa lahjaa läheisille kuin tuo kauratyyny. Sellaista, jonka voisi itse toteuttaa ja siitä ois ees vähän aikaa todellista hyötyä. No on tässä vielä muutama päivä aikaa visioida ja toteuttaa, jos nyt joku idea sattuisi löytämään tiensä perille. Lapsille on niin helppo järjestää lahjoja, mutta me aikuiset olemme vaikeita. Itse olen tässä pääni puhki miettinyt, että mitä juuri minä haluaisin lahjaksi...? Mun lahjatoiveet tuppaavat sivuamaan lapsen tarpeita, ei niinkään omiani. Kyllä on vaikeeta.

Niin ja kohta on se joulukin ohi ja alkaa vuosi 2012. Tämä vuosi onkin ollut täynnä uusia asioita. Odotusta, vauva, alkuvaikeuksia, niistä ylipääsemistä, uusia rutiineja ja uusia kuvioita. Päivät soljuu omaan tahtiinsa. Välillä ehtii askartelemaan ja välillä aika menee yksinkertaisesti ruuan laittamiseen ja vauvan hoitoon. Ja mä opettelen vieläkin vaan olemista ja hetkestä nauttimista. Yritän olla ottamatta paineita. Koti on niin siisti kuin mahdollista, puuhastelen sen mitä ehdin ja kirjoitan, kun viitsin. Oma hyvinvointi ja perhe ovat nyt tärkeimmät. Siispä tämä taas tällä kertaa ja nyt kutsuu sohva. Jos lukis vaikka jonkun sisustuslehden pitkästä aikaa, kun tyttö nukkuu. Oikein mukavaa joulun odotusta!

Hyökkäysvaunuihin heijastimia

Jaa-a ja huokaus, miten harmaa syyskeli. Aika monta hienoa aurinkoista syyspäivää tässä on ollutkin. Tosin sisällä ne on tullut aika pitkälti vietettyä kärryttelylenkkejä vauvan kanssa lukuunottamatta. Tätä harmaata syyspäivää sekä mahdollisia iltalenkkejä varten mun on jo pitkään pitänyt teipata lastenvaunut heijastinteipillä. Saimme käyttöömme vanhat lastenvaunut, joiden väri ei ole tuollaisena hiukan jo aikansa eläneenä tummansinisenä mikään näkyvin mahdollinen maanteillä. Me kärryttelemme täällä kuitenkin melkein joka kerta vähän matkaa tuota ison tien vartta ja sitten mutkailemme vähän off roadimpaan maastoon noita sorateitä, niin on ihan kiva, et kärryt ees vähän näkyisi, jos mutkan takaa tuleekin joku yllättäen. Muuten kärryt ovat kyllä palvelleet tehtävässään oikein hyvin. Vanhat ilmatäytteiset renkaat toimii sorateillä, vaikka vähän muuten kaikki paikat natiseekin. Taitaa olla neitikin jo tottunut kaikenmaailman ääniin ja natinoihin sekä ihme töyssyihin.

No siis eilen illalla ehdin vihdoin, tai siis sain aikaiseksi, teipata rattaat. Eikä siihen muuten mennyt kuin viisi minuuttia. Ajattelin, että pitäähän hyökkäysvaunuissa olla pari monsteria ja tällaiset syntyi muutaman minuutin ajatustyön tuloksena kolme senttiä leveästä heijastinteipistä.

Sivujen lisäksi laitoin teippiä tuohon etuakseliin (onkohan se sen niminen). Ja nyt tuli mieleen, et jos oikein jaksais alkaa tuunaamaan, niin tuohon jalkojen päälle tulevaan peitteeseen vois ommella heijastinnauhasta jotain hassuja kuvioita. Sellaistakin saa muistaakseni ainakin kolmen sentin levyisenä nauhana. Nuo sivuthan ei tietty näy kuin tietä ylittäessä. Ja muutenkin, jos ois vähän enemmän jaksanut etukäteen suunnitella ja ajatella, niin tuosta teipistä ois voinut tehdä vaikka mitä hienoja kukkasia ja sydämiä ja eläimiä. Tulihan noista nyt aika poikamaiset örkit, mut eipä ole vaunutkaan kovin tyttömäiset...Ja heti tuli myös mieleen, et miten tuo teippi pysyisi kiinni jossain saappaissa, jos vähän koristelisi niitäkin. Niissä on kuitenkin aika heikot heijastimet. No tärkeintä, että on jotain heijastavaa edes jossain. Pimeällä kelillä pitää näkyä ja vilkkua ja välkkyä, joten kaivakaahan heijastimet esiin te muutkin :-)

Virkkuukoukulla koreja

Meidän yksi ikuisuusprojektimme tuntuu olevan alakerran saunan remontti. Ennen sitä on vielä ainakin tärkeyslistalla uusi keittiö, joten isompia remontteja ootellessa ja suunnitellessa pitää tyytyä pieniin kivoihin ja edullisiin uudistuksiin ja yrittää itse tehdä kaikenlaista. Saunan pukuhuoneen uudistusinspiraatio lähti siitä, että innostuin pitkästä aikaa virkkaamaan. Ajatus oli tehdä sellaisia virkattuja koreja matonkuteesta, joita on näkynyt paljon lehdissä ja jonkin verran myynnissäkin. Meinasin jo ostaakin sellaisen, mutta sisko onneksi muistutti, että osaan tehdä korin itsekin. Siispä ei muuta kuin matonkudeostoksille ja virkkaamaan. Matonkudetta löysin Espoosta Menitan myymälästä, mistä mukaan tarttui vähän muitakin lankoja. Ostin kudetta noin 700g ja sain siitä kolme pikkukoria. Samalla ostin ison 7mm virkkuukoukun. Oli muuten mun mielestä aika omituinen virkkuukoukku, jotenkin teinimeininkiä...nimittäin läpinäkyvä ja kultaista glitteriä sisällä, huh. Mutta se oli edullisempi kuin ne ns. merkkikoukut, niin mikäs siinä.

Ohjeet koriin surffasin netistä ja löysin hyvät ohjeet mm. tästä blogista. Tuonne pukuhuoneeseen korit sopii hyvin, kun tein niihin toiseen reunaan pienen kahvan ja nyt niitä voi roikottaa seinällä naulakossa ja tarpeen mukaan siirrellä. Virkkasin ne aika tiukaksi, joten yllättävän hyvin ne pysyy muodossaan. Täytyy sanoa, että aika kovaa hommaa se kyllä oli, vaikka edistyikin kohtuullisen nopeasti. Virkkuukoukusta kannattaa tosiaan pitää yläpuolelta kiinni, niin ei ole sormet ihan niin kovilla.

Ennen vauvan syntymää ehdimme ruuvata saunan pukuhuoneeseen myös uudet hyllyt, jotka löysin Ikeasta. (Mulla oli jostain syystä odottaessani paljon aikaa käydä Ikeassa. En ole ollenkaan niin vakioasiakas kuin näistä projekteista saattaisi ymmärtää). Ennen tuossa kyseisessä nurkassa oli sellainen vanha mäntyinen peilikaappi, jonka sain onneksi tuupattua kierrätyskeskukseen. Mä luulen, et nuo kannakkeet sopii sitten aikanaan tosi hyvin yhteen mun ihka oman ikuisuusprojektini kanssa, jonka sijoituspaikka tulee olemaan seinän edessä näiden hyllyjen alla. Ulkorakennuksessa odottaa jo melkein kokonaan maaleista riisuttu vanha sivustavedettävä krumeluuri puusohva. Jahka viimeisetkin maalin rippeet saa pois, niin alkaa armoton hiomisurakka ja sit uutta maalia pintaan...Ja maalaamisesta puheenollen; tuon taustalla näkyvän metallisen seinälampun maalasin turkoosiksi viime talvena Empire-kalustemaalilla. Tarkoitus oli hankkia myös turkoosit Cho Cho -kangaskorit, mutta jotenkin se Kirsi sai myytyä mulle nuo liilahtavat. Ehkä tuonne tulee aikanaan jotain muuta turkoosia. Sohvan väriäkään en ole vielä päättänyt; mustaa, valkoista, turkoosia vai jotain ihan muuta? Joku sellainen väri, mitä ei tarvitse poistaa seuraavaan 20 vuoteen :-)

Lampunvarjostin

Ongelma; liian kirkas yövalo. Saimme aikanaan häälahjaksi Harri Koskisen Block-lampun, jonka paikka on vakiintunut mun yöpöydälleni ja sitä on tullut pidettyä päällä aina silloin tällöin ennen vauvan syntymää tunnelmavalaisimena. Muutenhan tuossa sängynpäädyssä on varsin tehokkaat led-lukulamput. Vauvan syntymän jälkeen onkin pitänyt miettiä uudelta kantilta tätä valaisemista, kun yösyömisten aikaan ei vauvelia viitsisi liian tehokkaasti herättää ja kuitenkin on kiva itse nähdä onko vauvan silmät kiinni vai auki. Tuo hieno valaisin osoittautui sekin siis liian kirkkaaksi ja hädissämme virittelimme siihen päälle jo pari kirjaa ja puklurätin varjostimeksi. Anteeksi vain tuon design-lampun häpäisy...mutta kyllä senkin aika vielä joskus taas koittaa. Ja sitä ootellessa, päätin väsätä vanhasta rikkinäisestä keittiöpyyhkeestä vähän hienomman ja makuuhuoneen lievästi naivistiseen tyyliin sopivan varjostimen.

Hymynaama, jota vauvat kuulemma mielellään katsovat, on ommeltu tiheällä siksakilla sekä aplikoitu mustasta pellavasta. Katsotaan ensi yönä, että riittääkö varjostimen teho vai pitääkö lisätä kerroksia, jotta saadaan tarpeeksi himmeä valo.

 Täytyyhän sitä olla beibikin isomman kaverina :-)

Vauvalle hoitopöytä

Aloitin vauvan tuloon valmistautumisen oikeastaan vasta kesälomalle päästyäni ja sekin tarkoitti aluksi vain muutaman vaatekappaleen hankintaa. Vauhtiin päästyäni päätin alkaa remontoimaan vauvalle tarkoitettua huonetta, jota siis oikeasti tarvitaan ehkä vasta ensi kesänä, nythän vauva nukkuu meidän makuuhuoneessa.

Mutta ihan kiva, että aloitin remonttia, sillä nyt vauvan synnyttyä kaikki isommat projektit ovat astetta hankalampia toteuttaa ja huone on kumminkin jo muutamaa hassua listaa, ovea ja kalusteita vaille valmis :-) No se, mikä jäi valmistautuessa viime tippaan, oli vauvan hoitopöytä. Arvoimme pitkään, että pitääkö sellainen olla lähellä sänkyä, vai lähellä vesipistettä ja missä vaatteet säilytetään jne. Aika vaikea oli loppujen lopuksi miettiä, että mikä tulee toimimaan, kun ei tiedä mitä varusteita siinä hoitopöydällä pitää vaippojen lisäksi olla ja vaippojakaan ei osannut ostaa etukäteen.


No se mitä ehdin tehdä ennen vauvan syntymää oli loppujen lopuksi oikein riittävästi ja sitten vaan hienosäädettiin, kun päästiin sairaalasta kotiin. Askartelin nimittäin pehmeäreunaisen hoitoalustan ostamastani uudesta vauvan sängyn patjasta ylijääneistä paloista sekä vanhasta patjasta. (Vanha pinnasänky on siis pienempi kuin nykyään myytävät, joten pienensin ikeasta ostamaani patjaa ja petauspatjaa.) Innostuin kesällä tilaamaan laminoituja kankaita kestovaippakaupasta, joista sitten tein päällisen hoitoalustaan ja lisäksi askartelin irrallisia alustoja. Siniraidallinen kangas on trikoota, joka on laminoitu kosteudenpitäväksi ja tuo vihreä on irrallinen alusta laminoidusta velourista. Tein noita muutaman vaan tosi nopeasti reunat huolittelemalla. Nuo irralliset alustat on sitten helppo pestä, kun pissit lorahtaa aina silloin tällöin kuitenkin pyyhkeen läpi. Onneksi sairaalasta saatiin hyvät tarvikkeet ensimmäisiä päiviä varten; pumpulipuikkoja, vaippoja, perusrasvaa, liberon näytepakkaus ja tietysti ohjeita vauvan hoitoon muutenkin. Kotona me ensi töiksemme siirsimme tuossa ikkunan vasemmalla puolella sijainneen avohyllykön ikkunan toiselle puolelle, jotta siihen ei vahingossakaan kolauta vauvan päätä. Bongasin pikimmiten Ikeasta tuo virkatun taskulokerikon, jonka hakemisen nakitin pikkusiskolleni (kiitos <3). Sinne saa nyt kivasti kaikki käden ulottuville.

Lisäksi tein vielä kankaista tällaisiä hienompia alustoja, joissa toinen puoli on laminoitua kangasta ja toinen tavallista trikoota. Ylempi on 75cm x 75cm ja alempi 50cm x 60cm. Tuota pienempää voi vaikka käyttää vaunuissa tai turvakaukalossa, jos joskus jostain syystä tarvitsee. Ja isompaa on kiva käyttää esimerkiksi kyläreissuilla vaipanvaihto- tai imetysalustana.

Tuo hieno Rokkikissa-trikoo on tilattu Murun nettikaupasta. Oi, siellä oli kaikkea muutakin kivaa ja tuossa lojuisi yksi oranssi pupu-kangaskin vielä vailla suunnitelmaa, että mitä siitä syntyy. Ehkä vaatteita tai ehkä vaan tyynynpäällinen...Jotain kivaa kuitenkin.

Hyvää yötä ja kauniita unia

Heti kului pari viikkoa ennen kuin ehti kirjoittelemaan lisää. Tällä välin minusta on tullut pienen tytön äiti ja tässä harjoitellaan vauva-arkea tällä viikolla jo ihan kahdestaan. Elämä onkin ollut viime viikkoina vain oleskelua ja möllöttelyä sohvalla ja syömistä ja vaipanvaihtoa ja ihmeellisten äänien ja ilmeiden tarkkailua...Ainoa asia, jota olen ehtinyt aloittaa tekemään, on itselle kaulaliina ihanan paksuista merinovilla-langoista, mutta siitä sitten myöhemmin jahka joskus valmistuu. Ai niin ja olen minä vähän ehtinyt leipomaan. Piti tehdä jo silloin kaksi viikkoa sitten sunnuntaina pekaanipähkinä-piirakkaa, mutta sitten alkoikin lähtö synnytyssairaalaan häämöttää. Kokeilin reseptiä vihdoin nyt viikonloppuna ja oli muuten tosi hyvää jäätelön kanssa. Nam. Suosittelen! Ohje löytyy täältä http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/23980-pekaanipahkinapiiras

Ennen vauvan syntymää ehdin tehdä pikku piristeen makuuhuoneeseemme. Sekin piti tehdä jo aikoja sitten, kun saimme mieheni kanssa viriteltyä sängynpäädyn ja lukulamput paikoilleen. Minusta nimittäin lopputulos on jo pitkään näyttänyt ihan joltain hymyilevältä naamalta, mutta suu puuttui. Eli ompelin tuollaisen hyvin yksinkertaisen mustan tyynynpäällisen, jossa on leveä hymy (tai mutrusuu, jos nyt joskus sattumalta siltä tuntuisi). Sängynpääty on muuten vanha levyovi, joka löytyi edellisen asukkaan jäljiltä varastosta ja siihen on pingotettu päälle mustaa pellavaa. Jotta siitä saatiin sopivan korkuinen, virittelimme alareunaan kylppäriremontista yli jääneet kalustejalat. Lampun johtoja varten oveen tehtiin reiät, joiden kautta johdot saatiin taakse piiloon. Nyt on makuuhuoneessa hymyilevä sänky. Pieni muistutus hymystä ei koskaan olekaan pahitteeksi, varsinkin nyt, kun yöt eivät ehkä sujukaan ihan niin rauhallisesti kuin itse toivoisi ja univelkaa kertyy turhan helposti. Tuonne hymyilevään sänkyyn voi sitten käpertyä iltapäivätorkuille samaan aikaan, kun vauvelikin nukkuu. Mmm, niitä pitkiä ja makoisia unia odotellessa...

Alku aina vaikein

Mitä tapahtuu, kun lastenvaatesuunnittelija ja elämäntapapuuhastelija jää ensin kesälomalle ja sitten suoraan äitiysvapaalle? No ideoiden tulvahan ei lopu vaikka päivätyö loppuukin, joten sitä on alkanut syntyä kotiin kaikenlaista lapsen syntymää odotellessa. Tänä kesänä ainoastaan piha ja kukkaset ovat kärsineet hoidon puutteesta, kun en ole pystynyt kasvavan masun takia kauheasti siellä kyykkimään. Ehkä sen pariin taas ensi kesänä. Ajankulukseni ajattelin myös alkaa kirjoittelemaan jonkun sorttista blogia näistä puuhistani. Ainakin silloin tällöin. Vaikeasta alusta ja hienoisesta kirjoittamisen ramppikuumeesta johtuen en ainakaan tee mitään lupauksia, että näitä blogipäivityksiä tulisi kovinkaan usein. Tietty nyt mulla riittää kirjoitettavaa moneksi päiväksi, kun voin takautuvasti kertoa projekteistani :-) Ja täytyy tässä ehkä vähän harjoitella tätä blogin tekemistä; täällä on kaikenmaailman nappuloita ja koodia, mistä mä en ihan heti ota selvää...

Kesystä sen verran niille, jotka sen tuntevat vaatemerkkinä vuosien takaa, että vaikken ole itse vaatemerkkiä voinut tehdä moneen vuoteen, enkä tule tekemäänkään näillä näkymin, liitän merkin kuitenkin kaikkeen tekemääni kädenjälkeen. Koen, että kesy elää omaa elämäänsä sisustuksessa ja kaikissa pikku projekteissa, joita toteutan. Se on minun tyylini ja mottoni "Petokin voi olla kesy" pitää edelleen paikkaansa.

Heti alkuun voinkin esitellä teille maailman söpöimmän huussin. Ja huom huom, tämä huussi on "tee se itse"-kompostoiva eli ekologinen ja loppujen lopuksi varsin näppärä olla olemassa, kun tykkää puuhastella pihalla paljon. Ei tarvitse tulla sisälle hädän tullen riisumaan kenkiä ja mahdollisesti roskaisia vaatteita. Laitoin huussin hienoon kuntoon jo kolme vuotta sitten, kun muutimme tänne ja silloin heti alkuun piti remontoida vanha huonossa kunnossa oleva sisävessa. Siinä parin kuukauden remontin aikana ulkovessa olikin kovassa käytössä, sittemmin uusi sisävessa vei voiton... Huussi oli siis silloin ihan pakko remontoida ekana, jotta siellä viitsi käydä. Edellinen sisustus oli sen verran hirveä, yök. No nyt oli kesäloman aikana sopiva hetki uudistaa huussi ja nyt se onkin sen värinen kuin pitää ollakin, jotta pysyy kärpäset loitolla.

Tässä huussi ennen uudistusta. No...kyllä mua ehkä vähän kirpaisi maalata päälle, mutta mä voin käyttää tän idean sit joskus, kun pääsen remontoimaan ja maalaamaan vanhaa saunarakennusta kesävieraiden majapaikaksi...Tässä kuvia uudistetusta ulkovessasta.

 Nämä verhot väkersin eli virkkasin kalastajanlangasta, helmistä ja vanhoista napeista. Kaikkea sitä tulee tehtyä miehen kalareissujen aikana ;-)
Ja jatkoa seuraa.