Dipattu vesitynnyri

Taas on pakko esitellä yksi projekti, joka on odottanut oikeata ideaa ja inspiraatiota jokusen vuoden ajan meidän talon nurkalla. Minusta nimittäin tuo kirkkaansininen rännisaavi hiukan pilaa maisemaa kauniiden kukkien vieressä. (Talomme väri on sitten se isompi projekti, joka odottanee vielä...) Noista saaveista aina silloin tällöin bongaa kivoja ideoita ihmisten pihoissa; jotkut ovat maalanneet saavin ja toiset ovat tehneet esimerkiksi pajusta kudelman sen ympärille. Tämä mun idea taisi tulla tämän mm. kevään lehdissä näkyneistä liukuvärjätyistä koreista ja huonekaluista. Törmäsinpä muuten samantyylisiin kukkaruukkuihinkin Ikeassa. Näistä se varmaan päähän pälkähti ja ei muuta kuin tuumasta toimeen ja mitä pikemmin sen parempi ;-)

Ensimmäinen viritelmä niin sanotusti lässähti. Ei tämä muuten ollutkaan ihan yksinkertainen idea toteutettavaksi. Sisalköyttä meni n. 90m ja pakko oli turvautua kuumaliimaan, kun mun kudelmat ei oikein muuten toimineet.

Vähän pinkkiä spraymaalia pintaan ja valmista tuli. Tynnyrin sisälle vielä pitkä keppi, jotta sinne tippuneet pikkueläimet pääsee pois.

Nähtäväksi jää, miltä tuo nyt sitten näyttää loppukesästä tai vuoden päästä. Huonolla tuurilla joudun ensi keväänä virittelemään jotain uutta, kun tuo köysi kasvaa sammalta. Hyvällä tuurilla saan nauttia siitä vielä pitkään. (Sinistä jäi vielä vähän, mutta ehkä se pitää enimmät ötökätkin loitolla)

Väriä trampoliiniin

Mainitsin ehkä aiemmin, että saimme minun kauan himoitsemani trampoliinin pihaan jokunen viikko sitten. Trampoliinin edellinen omistaja oli siihen jo kyllästynyt ja kiinnostuksen kohteet olivat nuorella miehellä muuttuneet. No, meillä intoa riittää ja melkein joka päivä on käyty pomppimassa. Ja mikäs tuolla on ollessa; kukkien keskellä ja välillä voi heittäytyä selälleen, katsella puiden latvoja ja ihmetellä taivasta. Mä en vaan meinaa päästä enää hyppimään, kun pikkuneiti omii tuon kokonaan itselleen... 

Trampoliinista oli jo reunapehmusteet menneet riekaleiksi, joten innostuin ompelemaan siihen uudet päälliset. Täytyy kyllä sanoa, että jos oltais tästä ilosta jotain jouduttu maksamaan, niin en olisi kyseiseen hommaan ryhtynyt, sen verran monta metriä kangasta tarvittiin. Mutta tulipahan aika pirteän värinen, eikä häiritse enää lainkaan niin paljon mun värisilmääni :-). Mallina käytin suoraan vanhoja muovipäällysteitä ja niiden sisältöjä. Kankaat ovat Eurokankaasta, heidän ulkokäyttöön tarkoitetusta mallistostaan, eli ne ovat homesuojattuja ja värit kestävät auringon paahdetta paremmin. 

Näin testikäytön jälkeen pitää kyllä todeta, että pehmusteen sisään olisi voinut jättää hyvin vielä palan alkuperäistä pressua jäykistämään sitä. Tuo kangas on kuitenkin niin pehmeää, että se ei samalla tavalla suojaa kuin tuo alun perin pehmusteessa päällisenä ollut muovi. Ihan hyvä tuo nyt kuitenkin on ja tärkeintähän on noudattaa sääntöjä, kun trampoliinilla pitää hauskaa. Jee, pompitaan!

Puutarha kukkii

Lämmin ilma on laittanut puutarhan villiin kasvuun. Nurmikkoa saa olla koko ajan leikkaamassa ja kaikki kukat kukkii melkeinpä ennen aikojaan. Mutta ei voi valittaa, sillä nättiä on :-) 

Tein pari vuotta sitten vanhoista renkaista maalaamalla tällaisia ns. ruukkuja yrteille ja ehkäpä tänä kesänä myös mansikoille ja herneille. Maali toi kauniisti esille renkaiden kuviot, jotka erityisesti valkoisena näyttävät melkein pitsiltä. Sopii hyvin motoristin pihaan.

Atsaleat ovat nyt kauneimmillaan. Näitä mä haluaisin lisää, vaikka ilo onkin suht lyhytaikainen.

Meidän suihkulähdekin on kohta kunnostettu talven tuhojen jäljiltä ja ehkä tänä kesänä saadaan purokin vihdoin toimimaan. Eli vesi tulisi tuolta kalliolta asti.

Kaunokainen on saanut uuden paikan pensasmustikan vieressä. Katsotaan tykkääkö se siitä.

Keksin muuten viime viikolla mielestäni tosi hyvän idean ja ryhdyinkin heti välittömästi tuumasta toimeen. No, ehkäpä olisi kannattanut miettiä loppuun asti, mutta välillä pitää oppia kantapäänkin kautta. Kuvassa taka-alalla näkyy tuo sininen sadevesitynnyri ja mietin, et se ois tosi makee, jos siinä olisi köyttä kauttaaltaan ympäri ja sininen jäisi oivasti piiloon. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes tynnyri alkoi kaventua ;-) Eli tiedossa on pieni urakka, kun puran tuon aikaansaannokseni ja punon tai kudon sen uudestaan...Mutta hieno siitä vielä tulee.

Hatunkääntötemppu

Jokunen viikko sitten sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kaavoittaa aurinkohattuja ja lippiksiä. Ja sillä tiellä olen muuten edelleen. Lippiksen sain jo onnistumaan, mutta lierihattu lapselle kaipaa hieman hienosäätöä. Ekasta lippalakistakin tuli liian pieni, mutta seuraavat jo onnistuivat paremmin ja uskaltaisin jopa sanoa, että kaavasta tuli hyvä. Tein lippiksestä sellaisen, että sen voi kääntää eli se on kummaltakin puolelta niin siististi tehty. Toinen puoli on näissä pellavaa, joka on viileämmän tuntuista ihoa vasten. Ja toinen puoli ohutta puuvillaa. Hiukan oli huuli pyöreänä, kun kaavoja aloin tehdä, että mites tää nyt menee? Ei ole tässä varmaan kymmeneen vuoteen tarvinnut moisia pohtiakaan. Onneksi äidiltä sai hyviä neuvoja ja modistin tytärkin sitten vihdoin hokasi, miten hattuja kaavoitetaan :-) (tai ainakin sinne päin)

Enää onkin sitten ongelmana kaksi asiaa. Ensinnäkin; näitä olisi ihana tehdä vaikka minkälaisia, kun kivoja kankaita on kaapit täynnä. Mutta itselle näitä ei kovin montaa kannata vääntää, kun sitten ne pyörii vaan nurkissa. 

Toinen ongelma on se, että miten saa lapsen käyttämään näitä ihanuuksia? Tytär kun haluaa päättää jo vähän itsekin mitä päälleen laittaa. Minusta tässä on jotenkin malliesimerkki siitä, mitä äiti haluaisi laittaa lapselle ja mitä lapsi taas haluaa pitää :-). Ensin mainittu on muuten kiva, mutta siinä ei ole lintuja eikä kukkia. Tyttö siis haluaa aina tämän aiemmin keväällä tekemäni pipon päähänsä...(Tai sitten on vaan tullut äitiinsä. Jos mä olisin vaate, niin olisin pipo tai huppari :-))

Liisa Ihmemaassa

Nyt on kesä putkahtanut nurkan takaa niin yhtäkkiä, että mä olen täällä hikipäässä yrittänyt tehdä tytölle pikapikaa hellevaatteita ja hellehattuja. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Niin ihana kuin kesä onkin, niin mä en ole tähän kuumuuteen vielä oikein ehtinyt sopeutua. Tuntuu, että päällä on liikaa vaatetta ja meinaa tulla tuska. Ja toisaalta ei malttais kauheesti riisuakaan, kun iho kärventyy samantien. Liikaa tai liian vähän, mutta mieluummin liian lämmin kuin palanut iho. Talviturkki pitäisi vielä käydä heittämässä järveen, niin pääsisi kunnolla kesäfiilikseen :-) Sillä Herefordiahan on jo grillattu terassilla moneen otteeseen ja halloumiakin on popsittu niin, että riittää. Ekat raparperimuffinssit tehtiin eilen ja maistui muuten hyvältä jätskin kanssa.

Tässä siis yksi viimeaikaisista tuotoksistani. Piti tehdä pikkuiselle kesäyökkäri ja tämä syntyi aika nopeastikin vanhasta lempi T-paidastani. Tässäkin puserossa oli kainalot kellastuneet niin kamaliksi, ettei sitä enää kehdannut pitää julkisesti. Raskaana ollessani pidin tätä aika paljonkin ja tuo pupu näytti aika hauskalta massun päällä. Nyt se saa kertoa tytölle; "Kello tikittää, on aika mennä nukkumaan".

Kauden vaihto

Kesä tulee kovaa vauhtia ja samaa tahtia pitäisi osata keventää vaatetusta, mutta myös suojautua auringolta. Mä itse palan melkein samantien auringossa, joten mun kesävaatetus onkin yleensä pitkähihaista, kevyttä ja vaaleaa. Tein tuossa pari päivää sitten kauden vaihdon vaatekaappiin ja kävin sillä silmällä läpi vaatteita muutenkin. Minusta on ihan kauheaa, kun mun lemppari T-paidat kellastuu kainaloista ihan käyttökelvottomiksi. Just aamulla googlasin, niin se ilmeisesti johtuu joissain dödöissä käytettävästä alumiinista ja hiestä. Toivottavasti tuo nykyinen dödö ei aiheuta moista. Kurjaa.

Mun on ihan hirveän vaikea heittää poiskaan tai leikata räteiksi näitä kivoja ja kauan palvelleita T-paitoja, joten keksin, että niistähän saa tyttärelle vielä vaatteita. Materiaali on ihanan pehmeää ja ohutta ja taatusti kaikki myrkyt on pesty pois. Siispä sakset käteen ja hommiin! Tiger of Swedenin teepparista tuli pikkutytölle ihana kesäyökkäri. Materiaaliakaan ei mennyt paljoa roskiin ja tytär on nukkunut tässä pari yötä taas paremmin :-)

Monkin teepparista taas tuli ihanan kevyt kesämekko. Hihat yltää kyynärpäähän asti ja muuten tästä tuli polvipituinen. Jotenkin musta ois ollut kiva, että ois tullut vähän pidemmät hihat, niin mekko ois suojannut paremmin auringolta. Mutta jäihän noita T-paitoja tuohon vielä ja tuli tuossa ommeltua jo viime viikonloppuna tyttärelle kevyt kesämekko, että eiköhän näillä pärjää vähän aikaa. Ja nyt, kun mulla on hyvä draivi päällä ja inspiraatio iskee, niin näitähän syntyy pikavauhtia vaikka päikkäreiden aikaan...(jepjep).

Ihana kukkamekko syntyi iltapuhteeksi lauantaina. Toiveissa on vielä leveälieriset kesähatut tai lippalakit sekä äidille että tyttärelle.

Bye bye Kesy

Siitä on yksitoista vuotta, kun rekisteröin itselleni tavaramerkin "kesy". Eli Kesy täytti viime vuonna 10-vuotta, enkä mä juhlistanut sitä mitenkään. Tavallaan olisin voinut ehkä pitää jotkut kymmenen vuotis "taiteilijajuhlat"... Kesyähän en ole saanut tehdä viimeiseen 6-7-vuoteen, jotka olen ollut töissä nykyisellä työnantajallani kilpailukieltosopimuksen takia. Ja, totta puhuen, eipä tässä olisi sopimuksesta huolimattakaan ollut resursseja tehdä mitään ylimääräistä päivätyön lisäksi, josta olen koko ajan pitänyt tosi paljon ja mikä on vienyt aika lailla kaiken tarmoni. Viimeiset puolitoistavuotta olenkin sitten hoitanut lasta kotona ja siinä sivussa näprännyt kotiin kaikenlaista pientä ja ommellut kyseisiin tuotteisiin noita jäljellä olevia kesy-merkkejä. Jos kesy:stä on jotain jäljellä, niin se näkyy nykyään meidän talon sisustuksessa ;-)

Kesy -rekisteröity tavaramerkki 2002-2012

Viimeiset puoli vuotta olen kuumeisesti miettinyt, että vieläkö jatkan rekisteröintiä ja mitä haluaisin merkilläni tehdä? Onko sillä milloinkaan tulevaisuutta? Ei koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan", mutta olen tullut siihen päätökseen, että luovun merkistäni. Aion sulkea yhden oven ja katsoa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tuotekuvia kymmenen vuoden takaa; Kuvia on ottanut minun lisäkseni valokuvaaja Tuomas Selänne, malleina ystäviä ja tuttuja ja tutun tuttuja

Päätös on ollut ihan kamalan vaikea. Toisaalta, en ole moneen vuoteen merkilläni tehnyt mitään, se on vaan roikkunut takataskussa. Toisaalta, jonain päivänä joskus, ehkä, voisi olla hauska taas yrittää jotain. Ja, ehkä minua harmittaisi, jos joku sen merkin nyt nappaa ja rekisteröi itselleen. Toisaalta voisin olla otettu siitä, että joku muukin pitää sitä kivana merkkinä. Ja, jos joku töistä lukee tätä blogia, niin kyllä mä olen takaisin tulossa, syksyllä ehkäpä :-).

Kesy Fashion Illustration :-)

Kesyyn liittyy myös paljon tunteita, hyvässä ja pahassa. Mä olin reilu kymmenen vuotta sitten kesyä perustaessani niin rohkea (hullun rohkea?), naiivi, tietämätön, yksin, luova, innokas ja sanoinko jo, että naiivi...Mä olin silloin omasta mielestäni niin hyvä suunnittelija ja perustin merkin ja toiminimen ja kuvittelin tekeväni jotain. Arki löi aika nopeasti vastaan ja pakko oli hakea töitä ja ansaita rahaa jne. Siinä ne haihattelut aika nopeasti karisi pois ja tajusin, etten yksin pysty. Mä en ole vielä löytänyt sitä liikenaista itsestäni ja jonkun rahaneron olisin rinnalleni tarvinnut, joka olisi uskonut myös merkkiin ja valanut minuunkin sitä uskoa. Sen sijaan minä kaikessa hiljaisuudessa työnsin kesyn kaappiin, etsin töitä, ehkä vähän katkeroiduin ja nöyrryin. Nöyrryin tosi paljon. Opiskelin vähän lisää ja parin mutkan kautta sain ihanan duunin lastenvaatteiden parissa, jossa viihdyinkin viisi vuotta ennen raskaaksi tuloani. Ja aion viihtyä vastakin.

Kesy innostui myös lautailusta kymmenen vuotta sitten

Luopumisen tuska on silti kova. Minua harmittaa, sillä olen jo monta vuotta kokenut, että olen tuottanut pettymyksen; ystävilleni, jotka kesy:yn ja minuun uskoivat ja itselleni, kun mä en edes kunnolla yrittänyt. Mä tein jonkun henkisen konkurssin kait. Mutta yrittämiseen kuuluvat konkurssitkin ja niistä vaan pitää oppia, ettei tee samaa virhettä toiste. Ystäväni sanoi minulle häissäni jokunen vuosi sitten elämänohjeena, että " pitää osata luopua, muttei saa luovuttaa". Nyt minä luovun yhdestä asiasta, jota en pysty ylläpitämään kunnolla. Mutta en missään tapauksessa luovuta. Minun kätteni jälkeä näkyy vastakin maailmalla ja kesy:n henki elää, nyt ainakin tämän blogin kautta.

Ja töissä pääsen aikanaan taas vapauttamaan kaikki mahdolliset söpöilyt lasten printtien muodossa, kyllä nekin vaan ovat niin kesyjä...Viisi vuotta olen ehtinut "pukea" suomalaisia ja muun muassa venäläisiä ja virolaisia tyttöjä mm. hauskoihin eläin T-paitoihin, huppareihin, ruutupaitoihin ja farkkuihin. Kyllähän siitäkin "työurasta" pitää olla ylpeä, vaikka olenkin ollut niin sanotusti nimetön suunnittelija vanhan perinteikkään, nykyään ison suomalaisen yrityksen nimen takana. Mä en ole sitä julkisuutta koskaan juuri hakenutkaan. Minusta on vaan ollut niin siistiä bongailla kaupungilla mun suunnittelemia vaatteita, että se on riittänyt.

Kesy T-paita printti

Vaikka koen vuosien varrella muuttuneeni ja se vanha kesy:n hengen tiivistävä lause "Petokin voi olla kesy" ei enää täysin minulle natsaa, niin on se silti aina lähellä minua. Tärkeätä minulle on edelleen se, että vaatteet saavat olon hyväksi, jokin niissä herättää iloa. Minä rakastan edelleen kaikkea söpöä. Vaatteiden tarkoitus on suojata. Tykkään edelleen pilkahduksista neon värejä ja ylipäätään väreistä. Värien pitää olla herkullisia. Olen oppinut vuosien varrella rakastamaan denimiä. Tykkään edelleen niiteistä ja kovista yksityiskohdista. Jotain twistiä pitää aina olla...Ja, jos ette ole vielä huomanneet, niin arvostan vaatteissa myös ekologisuutta ja tiedostan kyseisen termin vaikeudet ja ristiriidat. Eettisyys, ekologisuus, kestävä kehitys ovat tämän päivän sanoja, joita itsekin kovasti pohdin. Lähinnä tällä hetkellä kuitenkin omissa hankinnoissani ja lapselle ostaessani, kun en kerran töissä ole.

Minusta on ihana nähdä, että vanhat opiskeluaikaiset ystävät ja tutut ovat myös perustaneet yrityksiä ja he ovat menestyneet. Monet heistä jatkoivat opiskelua Wetterhofin jälkeen TaiK:ssa tai jossain muualla ja fiksusti hakivat lisää tietoa, taitoa, kokemusta ja löytyipä monelle matkan varrelta liikekumppaneitakin tai kollegoita. Mahtavaa! High Five to you all! :-) Mä aion nyt ylpeydestä puhkuen mainita pari vanhaa tuttuani :-)  Marjo, Sveta, Mari-Pilvi ja Janne . (Kertokaa, jos tämän luette ja ette halua jostain syystä itseänne mainittavan. )

Kyllä se vaan on niiiiin siistii, kun saa tehdä sitä työtä mitä haluaa. Mä nostan kaikille yrittäjille hattua; oman itsensä herrana on vapaa, töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä, mutta kyllä se vaan palkitseekin. Ja ihan samalla lailla on hyviä ja huonoja päiviä kuin jollain työntekijällä toisen palveluksessakin. Ei se työntekokaan aina juhlaa ole ;-) Ei missään. Ja nostetaan hattua myös niille, jotka ovat löytäneet unelmaduuninsa missä tahansa ja myös niille, jotka tekevät töitä saavuttaakseen unelmansa. Fakta on myös se, että töitä tehdään, jotta olisi rahaa, jotta voi elää. Joo, no nyt menee niin filosofiseksi ja sekavaksi, että paras lopettaa ajoissa...

Mä aion nyt mennä keittämään kahvia ja mietin, mitä näpräisin seuraavaksi ja teen vaihteeksi To Do-listan, kun ei ole enää mitään kirjaakaan luettavana. Odotan, että pikkuinen herää ja sit lähdetään välipalan jälkeen ulos leikkimään. Normi iltapäivä :-) Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

R.I.P Kesy-rekisteröity tavaramerkki. Ehkä törmäillään joskus.

Denim redesigned, again

Tein jo syksyllä pari kangaskoria vanhoista farkuista ja muista samankaltaisista paksuista kankaista. Koreiksi päätyi ainakin pari käyttämätöntä essua ja jokunen vanha pellavaliina, joista ei saanut enää tahroja pois (plus kaikki mahdolliset kankaat kaapista, joista halusin eroon ;-)). Värkkäsin pari koria myös joululahjoiksi ja korin sisälle lisäsin vielä muffinssitaikina-sekoituksen muffinssivuokineen. Joulun jälkeen tulleista viesteistä päätellen olivat hyviä muffinsseja ;-)

Sisko taisi saada korin, jossa on eniten tunnearvoa, sillä tähän valko-harmaa-vaaleanpunaiseen koriin uhrasin isoisoäidin (mahtoiko mennä oikein...?) pellavapyyhkeen FY-nimikirjaimilla. Jotenkin ihanaa, että sekin pyyhe jatkaa vielä elämäänsä. Tummempaan harmaaseen upposi yhdet Cheap Mondayt ja Nudiet, R.I.P. :-) Totesin siis peilistä, että ei nää oo kivat ja pistin ne saksilla palasiksi, tuhon jälkeen koittaa uudelleenrakennus, hihhih.

Haalin farkkuja vähän muualtakin kuin omasta kaapista, mutta kaikista ei syntynyt koria. Parille neitokaiselle tein lahjaksi heidän omista farkuistaan yllärinä tällaiset kosmetiikkapussukat. Vuorikangas, vetoketjut ja puuhelmet löytyivät kaikki mun aarrekaapista :-).

Hauskinta oli huomata, että tytöillä itsellään oli myös hyviä ideoita pussukan designin jatkokehittelyyn. Toinen heistä nimittäin keksi laittaa vyön vyölenkeistä läpi ja TaDaa! Siitähän tuli hieno olkalaukku. Ja kuulemma oli kiva saada takaisin ne maailman ihanimmat, pehmeimmät farkut, joista oli vaikea luopua. Vähän uudessa muodossa vain ;-)

Istuintyynyjä eteiseen

Saimme viime syksynä jotakuinkin valmiiksi meidän eteisremontin ja nyt siellä onkin tosi kivasti tilaa pukeutua, vaikka koko perhe kerralla. Hankimme sinne myös Ikeasta penkin, jossa voi istuallaankin vetää kenkiä jalkaan ja mukavana ekstrana sinne saa piilotettua aika paljon tavaraa. Ihan pelkästään ilman tyynyjä se ei minusta ollut kovin kiva taikka kutsuva, joten tuunasin siihen päälle pari istuintyynyä ja tuon pitkän raidallisen tyynyn ostin jo viime kesänä Tallinnasta Norr 11-liikkeestä.

Pilkullisen tyynynpäällisen tuunasin vanhasta yksivärisestä painamalla siihen neon-oranssilla kangasvärillä pilkkuja . Muotti oli hyvin yksinkertainen ja sijoittelu sopivan summittaista ja silti rytmikästä. Ompelin päälliseen myös vähän kulmia, jotta se istuu paremmin kulmikkaan vaahtomuovin päälle.

Kolmio-tilkkupäällisen taas tein samaan syssyyn, kun ompelin vanhoista pellavaliinoista jouluksi rekvisiittaa. Tässä on yhdistetty sekä vanhoja että uusia pellavia, mitä ei ehkä ois kannattanut tehdä. Muun muassa sen takia, että ne kuluvat eri tavalla ja kestävät eri tavalla pesua. Vaikka kaikki kankaat ovat kertaalleen pestyjä eli ainakaan suurta kutistumista ei pitäisi tapahtua...Mutta tuo päällinen kestää nyt sen mitä kestää ja tehdään sit uusi, jos menee rikki.

On muuten tässä parin vuoden mittaan tullut käytettyä erittäin tarkasti yksi vanha pinnasängyn patja. Osasta leikkelin vaahtomuovit pikkuisen hoitoalustaan, lopusta leikkelin nämä istuintyynyn pehmusteet ja pienestä palasta ompelin vielä yhden leikkikalun/helistimen. Että kierrätystä on taas harrastettu koko lailla paljon ;-)

Iloista Uutta Vuotta 2013!

ja pakko on laittaa vielä kuva meidän kuusesta, joka siis kannettiin pihalle jo lauantaina ennen loppiaista. Eka ikioma kuusi :-) ja haettiin oman tontin nurkasta pikkuisen kanssa. Ens kerralla tosin osaa vähän mittailla lumen paksuutta ja kuusen leveyttä ja korkeutta suhteessa omiin toiveisiin. Tämä nimittäin oli hiukka paljon isompi kuin piti, kun osa puusta oli puolimetrisessä hangessa...

Mun piti muuten vielä jouluaaton aattona värkkäillä pari koristettakin lisää, kun ei sitten muistettu ostaa muuta kuin kynttilät. Tein itse tähden kankaasta, rautalangasta ja paljeteista.

Ja kaverin kuusesta inspiroituneena tein vielä vanhoista langoista pari tupsua. Sekaan ujutin vanhasta glitterikengännauhasta vähän kiiltoa. Hyvä tuli ja loppuvuodesta voi sit taas värkätä pari koristetta lisää ;-) Tai leipoa kuuseen pipareita. Nam.