Joulurekvisiittaa

Kerroinkin tuossa aiemmin, että meillä ei ole yleensä juurikaan koristeltu jouluksi, kun ei kerran jouluna olla oltu kotonakaan. Jouluvalot on kyllä aina laitettu, mutta siihen se on sitten jäänytkin. No, nyt mä olenkin sitten ommellut joulurekvisiittaa oikein säkkikaupalla :-). Pistin vanhat pellavapyyhkeet uusiksi ja käytin suurimman osan viime jouluna ylijääneistä pellavista, jotka ostin kauratyynyjä varten. Olen ihastunut kovasti Ferm Livingin simppeliin ja graafiseen tyyliin. Lisäksi tuotteiden ekologisuus saa multa pisteet. (Yhtään en ole silti vielä ostanut niitä, mutta ehkä sekin päivä koittaa.) Ferm Livingin tyylistä inspiroituneena tein meille tällaisen joulukuusenmaton.

kaavailua

iso kasa tilkkuja

valmis kuusen matto reunat rullalla :-)

Lisäksi väsäilin niistä vanhoista pyyhkeistä ja isommista jämäpaloista tällaisen joulupukin säkin. Ja ihan oikeasti meillä ei ole kyllä noin paljoa lahjoja. Oli pakko tunkea sisälle iso tyyny, kun tuli tehtyä vähän iso säkki :-) (Joskus voi tulla tosi isojakin lahjoja, ainakin tuolle pienimmälle) Joulupukkia emme usko tänä vuonna näkevämme, jos hän nyt ehtis vaikka oven takana käväistä ;-)

lahjasäkki

Tässä vielä vähän joulutunnelmia. Joskus kannattaa säästää kaikenlaista. Kaivoin nuo punertavat tyynynpäälliset kaapin perukoilta. Ei ole tarvinnut ostaa juuri mitään, kun kaivamalla kaappeja selviää monesta tilanteesta ;-)

Tonttu-ukko tuli pienimmän isotädiltä, kiitos vaan :-) Tällä on leikitty kovasti. Kiva, kun on tällainen pehmeä tonttu, jolla uskaltaa antaa leikkiä; ei irtoa partakarvoja, eikä mene rikki, vaatteetkin saa riisuttua ja puettua. Pakko oli ostaa Hämeenlinnassa visitoidessani tuolle isolle kaveriksi tyttö-tonttu. Tällä Maileg-merkillä ois ollut enemmänkin tonttuja ja pupuja ja kaikennäköistä söpöä...

Ulkona on tällä hetkellä tosi nättiä; puuterilunta, muutama auringonsäde jostain pilvien takaa, pikkupakkanen. Taidanpa mennä lämmittämään glögiä ja syödä yhden pullan :-).

Oikein ihanaa Joulunaikaa kaikille! <3

Joulun sydän

Innostuin tuossa jo toissa viikolla askartelemaan ja ompelemaan siskon kanssa joulukoristeita. Teimme kaapin perukoilta löytyneistä kankaista ja muista tarvikkeista joulusydämiä nappeineen. Vanut otettiin muutamasta vanhasta pikkutyynystä (todella pienistä). Näistä tuli mun mielestä aika suloisia ja nää pitää kyllä laittaa kuuseen, mikäli meille sisälle sellainen haetaan. Ostin kyllä tuossa jo perinteiset kuusen valotkin, että kaipa se kuusi tarvitaan :-) Vielä pitäisi vaan hankkia kuusen jalka ja se alusmatto. Olen haaveillut Marimekon Raanu-kankaasta, mutta saa nähdä raaskinko ostaa kangasta alusmattoa ja pukinsäkkiä varten. Se voi olla, että päädyn kaivelemaan kaappia ja pistän lisää vanhoja pellavaliinoja ynnä muita kankaita palasiksi ja teen itse jonkun tilkkukankaan..

Mä en olekaan tainnut aikaisemmin juuri intoutua meillä koristelemaan jouluksi kotia, kun me ei olla koskaan oltu kotona jouluaattoa eikä juuri muutenkaan joulunaikaan. Me ollaan aina reissattu, istuttu autossa ja napa killillään ajeltu paikasta toiseen. Nyt ollaan aatto kotona ja voidaan vihdoinkin tehdä ihan oma meidän perheen joulu. Itsetehtyjä pipareita ja vähän pehmeää Auraa päälle, joulusauna, puuroa ja sekametelisoppaa, takkaan tulet, villasukat jalassa hissuttelua...Glögiä, hyvää ruokaa (kinkku ei ole välttämätön, ehkä vaan hyvät pihvit), ehkä illalla joku leffa ja eipä se ois mahdotonta, et kävis viemässä vaikkapa kynttilän hautausmaalle, ainakin niitä pitää olla omassa pihassa tuikkimassa. Mistä tulikin mieleen, että nythän voisi alkaa jo tekemään jäälyhtyjäkin, kun pakkanen paukkuu pihalla...

...Nämä mun ajatukseni joulusta eivät kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi nähdä ketään. Siksipä onkin niin hankala miettiä aina joulusuunnitelmia, kun sitä kuitenkin haluaisi nähdä sukulaisia ja ystäviä ja samalla haluaisi olla vaan ja rauhoittua kotosalla. Mä olen niiiin liian kiltti, kun poden välillä huonoa omaatuntoa siitä, että haluaisin olla kotona. Ja helpollahan sitä toisaalta pääsee, kun ajelee lämmitetyllä autolla valmiiseen pöytään. No, varmasti me näemme ystävät ja sukulaiset sitten muina joulunpyhinä ja joulu osa 1 onkin jo osittain juhlittu. Onneksi joulu on muuten pitkä tänä vuonna :-)

Leipuri hiiva

Innostuin tuossa viime viikolla leipomaan ekaa kertaa uudessa keittiössä. En edes keksi syytä miksen ole sitä aiemmin tehnyt, kun tilaisuuksia olisi varmaan ollut. Muka kiire koko ajan...Leipominen on kyllä niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, että sitä pitäisi harrastaa useammin. Variaatioita en juurikaan harrasta, vaan teen yleensä sämpylöitä, joskus pullaa ja luonnollisestikin nyt joulun lähestyessä on pakko tehdä se piparitaikina. Mmm. Ehkä jopa ensimmäinen taikina ihan vaan syötäväksi ;-)

 

Eipä ollutkaan ihan yksinkertaista mun leipomiseni. Sen lisäksi, että multa loppui melkein kaikki jauhot ja jatkoin sämpylätaikinaa ensin spelttijauhoilla, sitten hiivaleipävehnäjauhoilla ja lopuksi vielä pullajauhoilla, niin mä en osannut käyttää mun uutta keittiötä. Ouh nou. Olen niin tottunut leipomaan sillä vanhalla puisella leikkuulaudalla, etten tiennyt miten tuota valkoista komposiittikivitasoa ois pitänyt käsitellä. Joo, onhan siinä hyvä leipoa teoriassa, mutta mä en hennonnut leikata veitsellä taikinapötköä paloiksi, kun pelkäsin, että tasoon jää metallista jälki. Homma meinasi mennä ihan mössöksi, kun yritin jollain muovisella nuolijalla tehdä paloja. Kaikki vaan tarttui kiinni joka paikkaan ja ne jauhotkin meinasi loppua. Ei siis mikään erityisen hehkeä alku, mutta hyviä sämpylöitä tuli silti ja ne maistui koko perheelle. On se kotona tehty vaan parasta :-)

 

Ja sitten tätä mun leipomisongelmaa miettiessä mulla on selkeästi kaksi vaihtoehtoa. Joko mä opettelen uudet tavat uudessa keittiössä... Tai sitten joku tekee mulle joululahjaksi tällaisen leipomisalustan :-)? (Kun en mä ehdi, enkä osaa kuitenkaan itse) 

Koko saisi olla noin 50cm x 50cm. Alareunassa pieni pykälä, jotta se pysyy pöydällä ja pykälä myös ylöspäin, jottei kaikki jauhot pöllyä syliin. Sivuprofiili siis ylösalaisin oleva T. Yläreunassa jonkinmoinen reikä, josta tämän saa ripustettua seinälle. Materiaali joko kokonaan jotain nättiä puuta (/vaneria/tai jotain, mistä nämä tällaiset nyt yleensä valmistetaan?), että kestää katsella sellaisenaan tai sitten niin, että päältä on leivottavissa ja toiselta puolelta vaikkapa maalattu nätisti tai muuten vaan näyttää kivalta valkoisella seinällä. Onnistuiskohan ja toimisko tällainen?

Geo Ball

Voi jestas mä meinaan ihan kokonaan upota erilaisten blogien upottavaan suohon. Ja vielä itsekin yritän väsäillä sellaista. Huh, miten kauniita sisustuksia joillakin on ja miten ihanasti jotkut osaa piirtää, tehdä kuppikakkuja, stailata itsensä ja niin edelleen. Ja niin edelleen...Huono puoli on se, että toiset vaan osaa ottaa tosi hyviä kuvia hienoista asetelmista ja todellisuus onkin ihan toista. Tavarat on ehkä saatuja, ei itse maksettuja. Siinäkään ei ole mitään pahaa, mutta se fiilis, että ois ihanaa, kun itselläkin ois. Kateus? Huono itsetunto? Mitä lie sitten loppujen lopuksi. Samaa asiaahan nuo monet blogitkin palvelevat kuin esimerkiksi aikakausilehdet; ne kaikki yrittävät myydä jotain. Unelmia, ideoita ja tavaraa. Blogeissa kuitenkin ehdottomasti parasta on se, että ihmiset pääsevät helposti esittelemään taitojansa ja hienoja suunnitelmiaan. Hyvä, kaunis ja funktionaalinen design pääsee esille kaikissa eri olomuodoissa.

Surffaillessani eri blogeissa, törmäsin tähän Weekday Carnival:n blogiin. On muuten tosi nättejä sisustuksia. Ja sieltäpä löysin myös ohjeen geometrisen pallon askarteluun. Ja, jos pakitetaan vähän, niin jutun juuri juontaa kesään, jolloin remontin tiimellyksessä meiltä hajosi Frandsenin kattolampusta lasinen kupu. Ja, kun mä olen tällainen "rakkautta ensi silmäyksellä"-ostaja eli ostan sitä mistä todella pidän, niin mä en sit meinannut keksiä, että mitä haluaisin tilalle. Ja sit taas se rahakin. Mä en tiedä mistä se sitten taas johtuu, että kaikki kiva aina maksaa ja paljon...? Ehkä se on se, että hyvän designin takana on aina paljon töitä ja hyvästä työstä pitää saada palkkaa.

No, juttu jatkuu niin, että sitten mä bongasin messuilta meidän vanhaan lamppuun sopivan uudesta materiaalista valmistetun kuvun ja tilasinkin sen, mutta toimituksessa kesti ja kesti ja sit mä peruin koko homman, kun pitkä pinna ei enää venynytkään. Kaiken pähkäilyn ja arpomisen ja etsimisen tiimellyksessä olin luonnollisestikin miettinyt myös itse tekemistä, mutta vasta tästä edellämainitusta blogista sain tämän mahtavan idean. Siispä ei muuta kuin kauppaan ostamaan mahdollisimman iso kartonki ja geo palloa piirtämään. Lauantai-iltana väsäsin meille lampunvarjostimen ja hinnaksi tuli 2 euroa. Not bad :-)

 

 

Tämä kartonki on valkoista, jossa on toisella puolella helmiäispinta. Ostimme myös muita värejä samalla; tummanruskeaa, vaaleanpunaista ja keltaista. Jälleen kerran kävi niin, että valo yllätti. Eihän sitä luonnollisestikaan osannut kaikkea suunnitella ja tuo valon kuultaminen läpi juuri noin ja tuon värisenä oli yllätys, mikä sitten sopi kaikkein parhaiten tähän meidään keittiöönkin. Ruskeasta ei ois näkynyt varmaan juuri mitään läpi ja vaaleanpunainen ois ollut liki samanlainen kuin tämäkin. Keltaisen voisi ehkä väkertää keväällä, niin saadaan kevätaurinko aikaisin meille paistamaan :-) Mun tekisi mieleni myös virkaten tai teipillä päällystää tuo vanha mutkitteleva johto, mutta saapa nähdä ehdinkö ja viitsinkö. Siihen sopisi ihan älyttömän hyvin joku räväkkä keltainen tai punainen johto. Tai musta tai pinkki...Hmm.

Ja vielä isälle tiedoksi, että olen ottanut huomioon, että paperi ei pääse kuumentumaan. Varjostin on tarpeeksi iso :-)

Denimiä uudelleenmuotoiltuna

Sattuneesta syystä viime aikojen teema on ollut kodin hankinnoissa monesti; haaveile, etsi, kaiva kaapeista ja tee itse. Tässä, kun katselee ympärilleen niin yllättävän monet kalusteet ovat vanhoja, kunnostettuja tai jollain muulla tavalla itse koottuja, käsiteltyjä tai viriteltyjä. Ollaan tehty keittiön kaapeista olohuoneeseen kirjahylly, eteiseen kenkäkaappeja, viimeisimpänä itse vanerista keittiönkaappeja jne. Tv-taso, työpöytä ja lipasto ovat vanhoja uudelleenmaalattuja perintöaarteita. Nyt mietinnässä on mistä ostaa tai miten tehdä itse keittiönpöytä ja penkit. Mahdollisimman edullisesti, mahdollisimman hyvä ja kaunis, sitähän kaikki aina haluavat :-) Katsotaan onnistummeko...Mä jo opiskelen kohta erilaisia puuliitoksia ja pyytelen isää opettamaan mua hitsaamaan. Hih.

No tuossa keittiö/eteisrempan jälkimainingeissa piti myös keksi jonkin sortin korit meidän eteiseen pipoille ja lapasille. Niitä varten on järjestetty kenkäkaapeista oikein avohyllytilaa ja visio oli viimeistä vaille valmis, niin kuin aina ;-). No yllättäen mä en sit löytänytkään kaupasta mieleistä ja sopivan hintaista tai muuten toimivaa koria tai laatikkoa. Habitaresta inspiroituneena mä kiinnostuinkin sitten pärekoreista ja niiden tekotavasta. Habitaressa oli muutamalla osastolla joko palmikoituja tyynyjä tai korin pohjaa muistuttavia pehmeitä istuintyynyjä. Lisäksi mä viehdyin tosi paljon tähän Iittalan koriin. Joululahja - vink vink...Jotenkin mä siis päädyin leikkelemään farkkuja suikaleiksi ja punomaan pärekoria denimistä ;-)

Käytännössä parhaat aineet koria varten tehtäviin suikaleihin ovat luonnollisesti lahkeessa, mutta kyllä mä käytin tämän yläosankin ja vyötärönauhasta tuli juuri sopiva kaistale korin yläreunaa varten.

Koska kyseessä on prototyyppi, niin mä vähän ehkä laiskottelin. Osan kaitaleista ompelin kaksinkertaiseksi ja osaa en. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut ommella kaikki, jotta korista olisi tullut vielä parempi ja tukevampi. Joukossa taisi olla kaksi tai kolme yksinkertaista suikaletta ja nekin tätä ohuempaa mustaa kangasta. Ja tietty napit ja koristeet mä jätin ja oikeastaan oikein yritin saada mukaan. Näissä vanhoissa rütme-housuissa on niin kivat napit :-)

Tämän korin kooksi tuli noin 30cm x 30cm x 20cm (korkeus). Koria varten tarvitset 20kpl noin metrin pituista suikaletta (mun suikaleet taisi itseasiassa olla vähän lyhyempiä, mutta liika pituus ei haittaa ja on helppo ottaa pois yläreunaa tehtäessä). Kymmenen senttimetrin levyiset suikaleet on siis ommeltu kaksinkertaisiksi ja valmis leveys on 4cm. Punomiseen mä yritin etsiä ohjetta netistä, mutten löytänyt, joten aikani tuijottelin kotona olevaa koria ja sain kuin sainkin korini punottua. Nuppineuloja piti käyttää apuna ja ihan viimeiseksi, kun koko oli sopiva, niin tuo yläreuna piti tikata ympäri ja leikata ylimääräiset pois. Ja tunnustan; onnistuin pitkästä aikaa poikkasemaan yhden neulankin ompelukoneesta, joten ihan ohuilla neuloilla tai kevyillä kotikoneilla hommaan ei kannata ryhtyä.

Toimii! Siis käytännössäkin: lapaset ja pipot pysyy korin sisäpuolella. Nyt näitä tarvitsisi tehdä ehkä kaksi lisää muillekin perheen jäsenille. Mietin tässä vaan koko ajan, että mitkä farkut malttaa leikata vai onnistuisko muista kankaista tekeminen, kunhan käyttäis vaan tukikangasta. Oih! Ja nahastakin tulis tosi hieno tai vaikkapa vanhoista auton turvavöistä. Materiaalia on joka puolella, kun osaa vaan etsiä;-) Ties vaikka innostuisin vielä kahvipusseista. O-ou.

Kesä sisällä, syksy ulkona, talvi tulossa

Kulunut kesä ei ollutkaan ihan sellainen intiaanikesä, joksi sen oli mielessään keväällä kuvitellut. Piti hengailla rannalla ja terassilla ja käydä uimassa, kalassa jne. No ensinnäkään niitä lämpimiä päiviä ei vaan juuri ollut. Toiseksi, kesä kului enimmäkseen ihan muissa puuhissa ja keittiö/eteisremppa nielaisi suurimman osan ajasta (siitä sitten ehkä lisää myöhemmin). Aika vähiin jäi kalastelut, uimiset ja muut kesän harrastukset. Melkein ainoana hellepäivänä ihan ekana tulee mieleen juhannusaatto, jolloin huvin vuoksi värkkäsin vanhoista kaapissa "sitä oikeaa mallia ja inspiraatiota" odottaneista kankaista Pikkuiselle tiipiin Kotivinkin sivuilta löytyneellä ohjeella. Eräänlaista kierrätystä tämäkin, kun kyseisistä kankaista ei ole vaatteitakaan syntynyt. Tämä tiipii oli aika kiva aurinkosuoja pikkuisen leikeille, tosin ehkä ensi kesänä tämä on varmaan vielä suositumpi paikka. Nyt terassilla oli niin paljon muutakin mielenkiintoista tutkittavaa, kuten käpyjä, äidin kukkaistutus ja terassivalot :-)

Värien ja tilkkujen mallailua

 

Tiipii terassilla ilta-auringossa

Harmi, ettei tullut otettua tästä tiipiistä enemmän kuvia kesällä...No ehkä tuo ylläoleva kuva kertoo kaiken oleellisen. Tähän, kun kuvittelette vielä hyväntuulisen pirpanan, kylläiset vanhemmat (just grillattiin Herefordia, mmm) ja saunan lämpiämään...Yksi kesän parhaimmista hetkistä :-)

No nyt ulkona on kylmä, loputkin lehdet lähtivät puista eilisen tuulissa ja kesä on siirretty pois talven alta sisälle terassikalusteita myöden. Ensi kesää odotellessa on aika kaivaa lumilautavermeet esiin, vaksata laudat ja lähteä etsimään laatikoista pipoja ja hanskoja. Voishan sitä tehdä jonkinlaista inventaariakin vaatekaapissa ensi viikonlopun messuja silmälläpitäen. Pipoja ei ainakaan voi olla koskaan liikaa :-)

Essuja sormiruokailijalle

Innostuin tuossa taannoin pikku sormiruokailijamme innoittamana ompelemaan essuja. Kankaat tilasin netistä  Kestovaippakauppa.com:sta ja kaava on Ottobre-lehdestä poimimani hyvin yksikertainen vauvan kietaisuessumekko, josta otin isoimman koon (kangasmenekki oli puolisen metriä, kun leikkuusuunnalla ei ole väliä). Napit korvasin tarranauhoilla ja helmaan ompelin yhden ison taskun. Reunat on huoliteltu varastosta löytyneillä vinonauhoilla, pilke silmäkulmassa :-). Näitä ei ole tehty niin perfektionistisella otteella kuin ehkä yleensä teen, sillä esimerkiksi puhtaanahan näitä ei saa pysymään millään. Ruualla leikkiessä sitä sotkua syntyy pakostakin.

Malli on osoittautunutkin aika hyväksi. Meidän perheessä esimerkiksi suojaavia hihoja ei ole kaivattu. Puseron hihat täytyy tietysti kääriä niin ylös kuin mahdollista ja välillä tyttäreni innostuu kokeilemaan tarranauhoja pikku kätösillään, jolloin pusero saattaa saada vähän osumaa. Tärkein kohta eli leuan alus tulee kuitenkin suojattua ja iso tasku kaappaa aika hyvin suun ohi tippuvat ruuat tai tarkoituksellisesti tiputetut palaset.

Lisäksi iso essu on tarpeeksi leveä suojaamaan tuoliakin, jonka pehmusteita ei viitsisi ihan joka kerran jälkeen pestä. Kivointahan näissä on tietysti se, että ne puhuttelevat myös äidin esteettistä silmää ja ovat hauskannäköisiä. Vaikeinta oli luonnollisesti valita, että minkä ottaisi noista kaikista ihanista kuoseista ja väreistä. 

Mutta; jos nyt jotain voi 1½ kuukauden käytön jälkeen sanoa, niin tuo leppäkerttu-kangas on osoittautunut näistä kaikkein käytännöllisimmäksi. Sen pinta on polyesterineulosta, joka ei imaise kaikkia aineita itseensä, kuten nämä pilkulliset puuvillatrikoot. Kaikissahan näissä on laminointi toisella puolella, joten nesteet eivät mene läpi. Essu on helppo pyyhkiä tai päivän päätteeksi huuhdella puhtaaksi ja jättää kuivumaan yön yli. Ja näitä kannattaa olla muutama, jotta essun pystyy aina välillä käyttämään pesukoneessakin.

Ja tietysti kannattaisi valita ehkä joku tummempi väri, sillä esimerkiksi banaania on liki mahdoton saada pois, kun sen kerran erehtyy pesukoneessa "polttamaan" kiinni kankaaseen. Siksi tuo vaaleanvihreä näyttää jo tuolta. Banaani pitäisi kuulemma huuhdella kylmällä vedellä ensin pois, sanoi äiti...

Lisäksi ensialkuun tyttäreni intoutui tutkimaan pitkäänkin tuota ihanaa leppiskangasta ja se vei vähän huomiota pois itse asiasta. Sittemmin kertut ovat tulleet tutuksi ja häntä kiinnostaa taas enemmän se, että  mitähän ihmeellistä äiti on tällä kertaa keksinyt laittaa tarjottimelle ;-)

Kalamiehen t-paidat uusiokäyttöön

Pitkä aika taas vierähti ennen kuin sain jotain valmiiksi ja aikaa raportoida tekemisistäni. Innostuin tuossa virkkaamaan matonkuteista ensin siskolle ison korin ja sitten sain inspiraation myös tähän viimeisimpään projektiin. Se siskon koriprojekti muuten vastusti ihan uskomattoman paljon; onnistuin poikkasemaan kolme virkkuukoukkua...Nooh, siitä oppineena käytin vähän pienempää metallista virkkuukoukkua tähän tekeleeseen.

Päätin siis tehdä pienen puhdistuksen kalamieheni vaatekaappiin ja deletoin sieltä kolme risaa t-paitaa. (luvan kanssa ;-)) Leikkasin niistä noin 2,5-3cm levyistä matonkudetta ja päätin virkata kelakotelon :-)

Mallina mulla oli ensin sellainen neopreenistä tehty kotelo ja sitten kalamieheni toi vielä malliksi kelan vapaan kiinnitettynä, johon tekelettä pystyi vähän mallailemaan. Tuo palttoon nappi löytyi sekalaisesta nappivarastostani ja lenkki on leikattu kanttinauhalla vahvistetusta sivusaumasta ja tikattu koneella lenkiksi.

Jotenkin uskomatonta se on, että tähän meni kolme T-paitaa! En tosin käyttänyt niitä ihan kokonaan; hihat jäi leikkelemättä, kun niistä ois tullut liian möykkyistä tai saumaista kudetta. Noin muuten nuo T-paidat oli yllättävän hyvää materiaalia. Kahdessa niistä ei ollut ollenkaan sivusaumoja, joten niistä sai hyvän pitkän pätkän saumatonta kudetta, kun aloitti vaan helmasta leikkaamaan ja kiertämään ylöspäin. Joopajoo, nyt jäädään sitten vaan odottamaan kesää ja kalamiehen kommentteja ja palautetta, että toimiiko tämä myös käytössä :-)