Vauvalle hoitopöytä

Aloitin vauvan tuloon valmistautumisen oikeastaan vasta kesälomalle päästyäni ja sekin tarkoitti aluksi vain muutaman vaatekappaleen hankintaa. Vauhtiin päästyäni päätin alkaa remontoimaan vauvalle tarkoitettua huonetta, jota siis oikeasti tarvitaan ehkä vasta ensi kesänä, nythän vauva nukkuu meidän makuuhuoneessa.

Mutta ihan kiva, että aloitin remonttia, sillä nyt vauvan synnyttyä kaikki isommat projektit ovat astetta hankalampia toteuttaa ja huone on kumminkin jo muutamaa hassua listaa, ovea ja kalusteita vaille valmis :-) No se, mikä jäi valmistautuessa viime tippaan, oli vauvan hoitopöytä. Arvoimme pitkään, että pitääkö sellainen olla lähellä sänkyä, vai lähellä vesipistettä ja missä vaatteet säilytetään jne. Aika vaikea oli loppujen lopuksi miettiä, että mikä tulee toimimaan, kun ei tiedä mitä varusteita siinä hoitopöydällä pitää vaippojen lisäksi olla ja vaippojakaan ei osannut ostaa etukäteen.


No se mitä ehdin tehdä ennen vauvan syntymää oli loppujen lopuksi oikein riittävästi ja sitten vaan hienosäädettiin, kun päästiin sairaalasta kotiin. Askartelin nimittäin pehmeäreunaisen hoitoalustan ostamastani uudesta vauvan sängyn patjasta ylijääneistä paloista sekä vanhasta patjasta. (Vanha pinnasänky on siis pienempi kuin nykyään myytävät, joten pienensin ikeasta ostamaani patjaa ja petauspatjaa.) Innostuin kesällä tilaamaan laminoituja kankaita kestovaippakaupasta, joista sitten tein päällisen hoitoalustaan ja lisäksi askartelin irrallisia alustoja. Siniraidallinen kangas on trikoota, joka on laminoitu kosteudenpitäväksi ja tuo vihreä on irrallinen alusta laminoidusta velourista. Tein noita muutaman vaan tosi nopeasti reunat huolittelemalla. Nuo irralliset alustat on sitten helppo pestä, kun pissit lorahtaa aina silloin tällöin kuitenkin pyyhkeen läpi. Onneksi sairaalasta saatiin hyvät tarvikkeet ensimmäisiä päiviä varten; pumpulipuikkoja, vaippoja, perusrasvaa, liberon näytepakkaus ja tietysti ohjeita vauvan hoitoon muutenkin. Kotona me ensi töiksemme siirsimme tuossa ikkunan vasemmalla puolella sijainneen avohyllykön ikkunan toiselle puolelle, jotta siihen ei vahingossakaan kolauta vauvan päätä. Bongasin pikimmiten Ikeasta tuo virkatun taskulokerikon, jonka hakemisen nakitin pikkusiskolleni (kiitos <3). Sinne saa nyt kivasti kaikki käden ulottuville.

Lisäksi tein vielä kankaista tällaisiä hienompia alustoja, joissa toinen puoli on laminoitua kangasta ja toinen tavallista trikoota. Ylempi on 75cm x 75cm ja alempi 50cm x 60cm. Tuota pienempää voi vaikka käyttää vaunuissa tai turvakaukalossa, jos joskus jostain syystä tarvitsee. Ja isompaa on kiva käyttää esimerkiksi kyläreissuilla vaipanvaihto- tai imetysalustana.

Tuo hieno Rokkikissa-trikoo on tilattu Murun nettikaupasta. Oi, siellä oli kaikkea muutakin kivaa ja tuossa lojuisi yksi oranssi pupu-kangaskin vielä vailla suunnitelmaa, että mitä siitä syntyy. Ehkä vaatteita tai ehkä vaan tyynynpäällinen...Jotain kivaa kuitenkin.

Hyvää yötä ja kauniita unia

Heti kului pari viikkoa ennen kuin ehti kirjoittelemaan lisää. Tällä välin minusta on tullut pienen tytön äiti ja tässä harjoitellaan vauva-arkea tällä viikolla jo ihan kahdestaan. Elämä onkin ollut viime viikkoina vain oleskelua ja möllöttelyä sohvalla ja syömistä ja vaipanvaihtoa ja ihmeellisten äänien ja ilmeiden tarkkailua...Ainoa asia, jota olen ehtinyt aloittaa tekemään, on itselle kaulaliina ihanan paksuista merinovilla-langoista, mutta siitä sitten myöhemmin jahka joskus valmistuu. Ai niin ja olen minä vähän ehtinyt leipomaan. Piti tehdä jo silloin kaksi viikkoa sitten sunnuntaina pekaanipähkinä-piirakkaa, mutta sitten alkoikin lähtö synnytyssairaalaan häämöttää. Kokeilin reseptiä vihdoin nyt viikonloppuna ja oli muuten tosi hyvää jäätelön kanssa. Nam. Suosittelen! Ohje löytyy täältä http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/23980-pekaanipahkinapiiras

Ennen vauvan syntymää ehdin tehdä pikku piristeen makuuhuoneeseemme. Sekin piti tehdä jo aikoja sitten, kun saimme mieheni kanssa viriteltyä sängynpäädyn ja lukulamput paikoilleen. Minusta nimittäin lopputulos on jo pitkään näyttänyt ihan joltain hymyilevältä naamalta, mutta suu puuttui. Eli ompelin tuollaisen hyvin yksinkertaisen mustan tyynynpäällisen, jossa on leveä hymy (tai mutrusuu, jos nyt joskus sattumalta siltä tuntuisi). Sängynpääty on muuten vanha levyovi, joka löytyi edellisen asukkaan jäljiltä varastosta ja siihen on pingotettu päälle mustaa pellavaa. Jotta siitä saatiin sopivan korkuinen, virittelimme alareunaan kylppäriremontista yli jääneet kalustejalat. Lampun johtoja varten oveen tehtiin reiät, joiden kautta johdot saatiin taakse piiloon. Nyt on makuuhuoneessa hymyilevä sänky. Pieni muistutus hymystä ei koskaan olekaan pahitteeksi, varsinkin nyt, kun yöt eivät ehkä sujukaan ihan niin rauhallisesti kuin itse toivoisi ja univelkaa kertyy turhan helposti. Tuonne hymyilevään sänkyyn voi sitten käpertyä iltapäivätorkuille samaan aikaan, kun vauvelikin nukkuu. Mmm, niitä pitkiä ja makoisia unia odotellessa...

Alku aina vaikein

Mitä tapahtuu, kun lastenvaatesuunnittelija ja elämäntapapuuhastelija jää ensin kesälomalle ja sitten suoraan äitiysvapaalle? No ideoiden tulvahan ei lopu vaikka päivätyö loppuukin, joten sitä on alkanut syntyä kotiin kaikenlaista lapsen syntymää odotellessa. Tänä kesänä ainoastaan piha ja kukkaset ovat kärsineet hoidon puutteesta, kun en ole pystynyt kasvavan masun takia kauheasti siellä kyykkimään. Ehkä sen pariin taas ensi kesänä. Ajankulukseni ajattelin myös alkaa kirjoittelemaan jonkun sorttista blogia näistä puuhistani. Ainakin silloin tällöin. Vaikeasta alusta ja hienoisesta kirjoittamisen ramppikuumeesta johtuen en ainakaan tee mitään lupauksia, että näitä blogipäivityksiä tulisi kovinkaan usein. Tietty nyt mulla riittää kirjoitettavaa moneksi päiväksi, kun voin takautuvasti kertoa projekteistani :-) Ja täytyy tässä ehkä vähän harjoitella tätä blogin tekemistä; täällä on kaikenmaailman nappuloita ja koodia, mistä mä en ihan heti ota selvää...

Kesystä sen verran niille, jotka sen tuntevat vaatemerkkinä vuosien takaa, että vaikken ole itse vaatemerkkiä voinut tehdä moneen vuoteen, enkä tule tekemäänkään näillä näkymin, liitän merkin kuitenkin kaikkeen tekemääni kädenjälkeen. Koen, että kesy elää omaa elämäänsä sisustuksessa ja kaikissa pikku projekteissa, joita toteutan. Se on minun tyylini ja mottoni "Petokin voi olla kesy" pitää edelleen paikkaansa.

Heti alkuun voinkin esitellä teille maailman söpöimmän huussin. Ja huom huom, tämä huussi on "tee se itse"-kompostoiva eli ekologinen ja loppujen lopuksi varsin näppärä olla olemassa, kun tykkää puuhastella pihalla paljon. Ei tarvitse tulla sisälle hädän tullen riisumaan kenkiä ja mahdollisesti roskaisia vaatteita. Laitoin huussin hienoon kuntoon jo kolme vuotta sitten, kun muutimme tänne ja silloin heti alkuun piti remontoida vanha huonossa kunnossa oleva sisävessa. Siinä parin kuukauden remontin aikana ulkovessa olikin kovassa käytössä, sittemmin uusi sisävessa vei voiton... Huussi oli siis silloin ihan pakko remontoida ekana, jotta siellä viitsi käydä. Edellinen sisustus oli sen verran hirveä, yök. No nyt oli kesäloman aikana sopiva hetki uudistaa huussi ja nyt se onkin sen värinen kuin pitää ollakin, jotta pysyy kärpäset loitolla.

Tässä huussi ennen uudistusta. No...kyllä mua ehkä vähän kirpaisi maalata päälle, mutta mä voin käyttää tän idean sit joskus, kun pääsen remontoimaan ja maalaamaan vanhaa saunarakennusta kesävieraiden majapaikaksi...Tässä kuvia uudistetusta ulkovessasta.

 Nämä verhot väkersin eli virkkasin kalastajanlangasta, helmistä ja vanhoista napeista. Kaikkea sitä tulee tehtyä miehen kalareissujen aikana ;-)
Ja jatkoa seuraa.