Hyökkäysvaunuihin heijastimia

Jaa-a ja huokaus, miten harmaa syyskeli. Aika monta hienoa aurinkoista syyspäivää tässä on ollutkin. Tosin sisällä ne on tullut aika pitkälti vietettyä kärryttelylenkkejä vauvan kanssa lukuunottamatta. Tätä harmaata syyspäivää sekä mahdollisia iltalenkkejä varten mun on jo pitkään pitänyt teipata lastenvaunut heijastinteipillä. Saimme käyttöömme vanhat lastenvaunut, joiden väri ei ole tuollaisena hiukan jo aikansa eläneenä tummansinisenä mikään näkyvin mahdollinen maanteillä. Me kärryttelemme täällä kuitenkin melkein joka kerta vähän matkaa tuota ison tien vartta ja sitten mutkailemme vähän off roadimpaan maastoon noita sorateitä, niin on ihan kiva, et kärryt ees vähän näkyisi, jos mutkan takaa tuleekin joku yllättäen. Muuten kärryt ovat kyllä palvelleet tehtävässään oikein hyvin. Vanhat ilmatäytteiset renkaat toimii sorateillä, vaikka vähän muuten kaikki paikat natiseekin. Taitaa olla neitikin jo tottunut kaikenmaailman ääniin ja natinoihin sekä ihme töyssyihin.

No siis eilen illalla ehdin vihdoin, tai siis sain aikaiseksi, teipata rattaat. Eikä siihen muuten mennyt kuin viisi minuuttia. Ajattelin, että pitäähän hyökkäysvaunuissa olla pari monsteria ja tällaiset syntyi muutaman minuutin ajatustyön tuloksena kolme senttiä leveästä heijastinteipistä.

Sivujen lisäksi laitoin teippiä tuohon etuakseliin (onkohan se sen niminen). Ja nyt tuli mieleen, et jos oikein jaksais alkaa tuunaamaan, niin tuohon jalkojen päälle tulevaan peitteeseen vois ommella heijastinnauhasta jotain hassuja kuvioita. Sellaistakin saa muistaakseni ainakin kolmen sentin levyisenä nauhana. Nuo sivuthan ei tietty näy kuin tietä ylittäessä. Ja muutenkin, jos ois vähän enemmän jaksanut etukäteen suunnitella ja ajatella, niin tuosta teipistä ois voinut tehdä vaikka mitä hienoja kukkasia ja sydämiä ja eläimiä. Tulihan noista nyt aika poikamaiset örkit, mut eipä ole vaunutkaan kovin tyttömäiset...Ja heti tuli myös mieleen, et miten tuo teippi pysyisi kiinni jossain saappaissa, jos vähän koristelisi niitäkin. Niissä on kuitenkin aika heikot heijastimet. No tärkeintä, että on jotain heijastavaa edes jossain. Pimeällä kelillä pitää näkyä ja vilkkua ja välkkyä, joten kaivakaahan heijastimet esiin te muutkin :-)

Virkkuukoukulla koreja

Meidän yksi ikuisuusprojektimme tuntuu olevan alakerran saunan remontti. Ennen sitä on vielä ainakin tärkeyslistalla uusi keittiö, joten isompia remontteja ootellessa ja suunnitellessa pitää tyytyä pieniin kivoihin ja edullisiin uudistuksiin ja yrittää itse tehdä kaikenlaista. Saunan pukuhuoneen uudistusinspiraatio lähti siitä, että innostuin pitkästä aikaa virkkaamaan. Ajatus oli tehdä sellaisia virkattuja koreja matonkuteesta, joita on näkynyt paljon lehdissä ja jonkin verran myynnissäkin. Meinasin jo ostaakin sellaisen, mutta sisko onneksi muistutti, että osaan tehdä korin itsekin. Siispä ei muuta kuin matonkudeostoksille ja virkkaamaan. Matonkudetta löysin Espoosta Menitan myymälästä, mistä mukaan tarttui vähän muitakin lankoja. Ostin kudetta noin 700g ja sain siitä kolme pikkukoria. Samalla ostin ison 7mm virkkuukoukun. Oli muuten mun mielestä aika omituinen virkkuukoukku, jotenkin teinimeininkiä...nimittäin läpinäkyvä ja kultaista glitteriä sisällä, huh. Mutta se oli edullisempi kuin ne ns. merkkikoukut, niin mikäs siinä.

Ohjeet koriin surffasin netistä ja löysin hyvät ohjeet mm. tästä blogista. Tuonne pukuhuoneeseen korit sopii hyvin, kun tein niihin toiseen reunaan pienen kahvan ja nyt niitä voi roikottaa seinällä naulakossa ja tarpeen mukaan siirrellä. Virkkasin ne aika tiukaksi, joten yllättävän hyvin ne pysyy muodossaan. Täytyy sanoa, että aika kovaa hommaa se kyllä oli, vaikka edistyikin kohtuullisen nopeasti. Virkkuukoukusta kannattaa tosiaan pitää yläpuolelta kiinni, niin ei ole sormet ihan niin kovilla.

Ennen vauvan syntymää ehdimme ruuvata saunan pukuhuoneeseen myös uudet hyllyt, jotka löysin Ikeasta. (Mulla oli jostain syystä odottaessani paljon aikaa käydä Ikeassa. En ole ollenkaan niin vakioasiakas kuin näistä projekteista saattaisi ymmärtää). Ennen tuossa kyseisessä nurkassa oli sellainen vanha mäntyinen peilikaappi, jonka sain onneksi tuupattua kierrätyskeskukseen. Mä luulen, et nuo kannakkeet sopii sitten aikanaan tosi hyvin yhteen mun ihka oman ikuisuusprojektini kanssa, jonka sijoituspaikka tulee olemaan seinän edessä näiden hyllyjen alla. Ulkorakennuksessa odottaa jo melkein kokonaan maaleista riisuttu vanha sivustavedettävä krumeluuri puusohva. Jahka viimeisetkin maalin rippeet saa pois, niin alkaa armoton hiomisurakka ja sit uutta maalia pintaan...Ja maalaamisesta puheenollen; tuon taustalla näkyvän metallisen seinälampun maalasin turkoosiksi viime talvena Empire-kalustemaalilla. Tarkoitus oli hankkia myös turkoosit Cho Cho -kangaskorit, mutta jotenkin se Kirsi sai myytyä mulle nuo liilahtavat. Ehkä tuonne tulee aikanaan jotain muuta turkoosia. Sohvan väriäkään en ole vielä päättänyt; mustaa, valkoista, turkoosia vai jotain ihan muuta? Joku sellainen väri, mitä ei tarvitse poistaa seuraavaan 20 vuoteen :-)

Lampunvarjostin

Ongelma; liian kirkas yövalo. Saimme aikanaan häälahjaksi Harri Koskisen Block-lampun, jonka paikka on vakiintunut mun yöpöydälleni ja sitä on tullut pidettyä päällä aina silloin tällöin ennen vauvan syntymää tunnelmavalaisimena. Muutenhan tuossa sängynpäädyssä on varsin tehokkaat led-lukulamput. Vauvan syntymän jälkeen onkin pitänyt miettiä uudelta kantilta tätä valaisemista, kun yösyömisten aikaan ei vauvelia viitsisi liian tehokkaasti herättää ja kuitenkin on kiva itse nähdä onko vauvan silmät kiinni vai auki. Tuo hieno valaisin osoittautui sekin siis liian kirkkaaksi ja hädissämme virittelimme siihen päälle jo pari kirjaa ja puklurätin varjostimeksi. Anteeksi vain tuon design-lampun häpäisy...mutta kyllä senkin aika vielä joskus taas koittaa. Ja sitä ootellessa, päätin väsätä vanhasta rikkinäisestä keittiöpyyhkeestä vähän hienomman ja makuuhuoneen lievästi naivistiseen tyyliin sopivan varjostimen.

Hymynaama, jota vauvat kuulemma mielellään katsovat, on ommeltu tiheällä siksakilla sekä aplikoitu mustasta pellavasta. Katsotaan ensi yönä, että riittääkö varjostimen teho vai pitääkö lisätä kerroksia, jotta saadaan tarpeeksi himmeä valo.

 Täytyyhän sitä olla beibikin isomman kaverina :-)