Leipuri hiiva

Innostuin tuossa viime viikolla leipomaan ekaa kertaa uudessa keittiössä. En edes keksi syytä miksen ole sitä aiemmin tehnyt, kun tilaisuuksia olisi varmaan ollut. Muka kiire koko ajan...Leipominen on kyllä niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, että sitä pitäisi harrastaa useammin. Variaatioita en juurikaan harrasta, vaan teen yleensä sämpylöitä, joskus pullaa ja luonnollisestikin nyt joulun lähestyessä on pakko tehdä se piparitaikina. Mmm. Ehkä jopa ensimmäinen taikina ihan vaan syötäväksi ;-)

 

Eipä ollutkaan ihan yksinkertaista mun leipomiseni. Sen lisäksi, että multa loppui melkein kaikki jauhot ja jatkoin sämpylätaikinaa ensin spelttijauhoilla, sitten hiivaleipävehnäjauhoilla ja lopuksi vielä pullajauhoilla, niin mä en osannut käyttää mun uutta keittiötä. Ouh nou. Olen niin tottunut leipomaan sillä vanhalla puisella leikkuulaudalla, etten tiennyt miten tuota valkoista komposiittikivitasoa ois pitänyt käsitellä. Joo, onhan siinä hyvä leipoa teoriassa, mutta mä en hennonnut leikata veitsellä taikinapötköä paloiksi, kun pelkäsin, että tasoon jää metallista jälki. Homma meinasi mennä ihan mössöksi, kun yritin jollain muovisella nuolijalla tehdä paloja. Kaikki vaan tarttui kiinni joka paikkaan ja ne jauhotkin meinasi loppua. Ei siis mikään erityisen hehkeä alku, mutta hyviä sämpylöitä tuli silti ja ne maistui koko perheelle. On se kotona tehty vaan parasta :-)

 

Ja sitten tätä mun leipomisongelmaa miettiessä mulla on selkeästi kaksi vaihtoehtoa. Joko mä opettelen uudet tavat uudessa keittiössä... Tai sitten joku tekee mulle joululahjaksi tällaisen leipomisalustan :-)? (Kun en mä ehdi, enkä osaa kuitenkaan itse) 

Koko saisi olla noin 50cm x 50cm. Alareunassa pieni pykälä, jotta se pysyy pöydällä ja pykälä myös ylöspäin, jottei kaikki jauhot pöllyä syliin. Sivuprofiili siis ylösalaisin oleva T. Yläreunassa jonkinmoinen reikä, josta tämän saa ripustettua seinälle. Materiaali joko kokonaan jotain nättiä puuta (/vaneria/tai jotain, mistä nämä tällaiset nyt yleensä valmistetaan?), että kestää katsella sellaisenaan tai sitten niin, että päältä on leivottavissa ja toiselta puolelta vaikkapa maalattu nätisti tai muuten vaan näyttää kivalta valkoisella seinällä. Onnistuiskohan ja toimisko tällainen?

Geo Ball

Voi jestas mä meinaan ihan kokonaan upota erilaisten blogien upottavaan suohon. Ja vielä itsekin yritän väsäillä sellaista. Huh, miten kauniita sisustuksia joillakin on ja miten ihanasti jotkut osaa piirtää, tehdä kuppikakkuja, stailata itsensä ja niin edelleen. Ja niin edelleen...Huono puoli on se, että toiset vaan osaa ottaa tosi hyviä kuvia hienoista asetelmista ja todellisuus onkin ihan toista. Tavarat on ehkä saatuja, ei itse maksettuja. Siinäkään ei ole mitään pahaa, mutta se fiilis, että ois ihanaa, kun itselläkin ois. Kateus? Huono itsetunto? Mitä lie sitten loppujen lopuksi. Samaa asiaahan nuo monet blogitkin palvelevat kuin esimerkiksi aikakausilehdet; ne kaikki yrittävät myydä jotain. Unelmia, ideoita ja tavaraa. Blogeissa kuitenkin ehdottomasti parasta on se, että ihmiset pääsevät helposti esittelemään taitojansa ja hienoja suunnitelmiaan. Hyvä, kaunis ja funktionaalinen design pääsee esille kaikissa eri olomuodoissa.

Surffaillessani eri blogeissa, törmäsin tähän Weekday Carnival:n blogiin. On muuten tosi nättejä sisustuksia. Ja sieltäpä löysin myös ohjeen geometrisen pallon askarteluun. Ja, jos pakitetaan vähän, niin jutun juuri juontaa kesään, jolloin remontin tiimellyksessä meiltä hajosi Frandsenin kattolampusta lasinen kupu. Ja, kun mä olen tällainen "rakkautta ensi silmäyksellä"-ostaja eli ostan sitä mistä todella pidän, niin mä en sit meinannut keksiä, että mitä haluaisin tilalle. Ja sit taas se rahakin. Mä en tiedä mistä se sitten taas johtuu, että kaikki kiva aina maksaa ja paljon...? Ehkä se on se, että hyvän designin takana on aina paljon töitä ja hyvästä työstä pitää saada palkkaa.

No, juttu jatkuu niin, että sitten mä bongasin messuilta meidän vanhaan lamppuun sopivan uudesta materiaalista valmistetun kuvun ja tilasinkin sen, mutta toimituksessa kesti ja kesti ja sit mä peruin koko homman, kun pitkä pinna ei enää venynytkään. Kaiken pähkäilyn ja arpomisen ja etsimisen tiimellyksessä olin luonnollisestikin miettinyt myös itse tekemistä, mutta vasta tästä edellämainitusta blogista sain tämän mahtavan idean. Siispä ei muuta kuin kauppaan ostamaan mahdollisimman iso kartonki ja geo palloa piirtämään. Lauantai-iltana väsäsin meille lampunvarjostimen ja hinnaksi tuli 2 euroa. Not bad :-)

 

 

Tämä kartonki on valkoista, jossa on toisella puolella helmiäispinta. Ostimme myös muita värejä samalla; tummanruskeaa, vaaleanpunaista ja keltaista. Jälleen kerran kävi niin, että valo yllätti. Eihän sitä luonnollisestikaan osannut kaikkea suunnitella ja tuo valon kuultaminen läpi juuri noin ja tuon värisenä oli yllätys, mikä sitten sopi kaikkein parhaiten tähän meidään keittiöönkin. Ruskeasta ei ois näkynyt varmaan juuri mitään läpi ja vaaleanpunainen ois ollut liki samanlainen kuin tämäkin. Keltaisen voisi ehkä väkertää keväällä, niin saadaan kevätaurinko aikaisin meille paistamaan :-) Mun tekisi mieleni myös virkaten tai teipillä päällystää tuo vanha mutkitteleva johto, mutta saapa nähdä ehdinkö ja viitsinkö. Siihen sopisi ihan älyttömän hyvin joku räväkkä keltainen tai punainen johto. Tai musta tai pinkki...Hmm.

Ja vielä isälle tiedoksi, että olen ottanut huomioon, että paperi ei pääse kuumentumaan. Varjostin on tarpeeksi iso :-)