Dipattu vesitynnyri

Taas on pakko esitellä yksi projekti, joka on odottanut oikeata ideaa ja inspiraatiota jokusen vuoden ajan meidän talon nurkalla. Minusta nimittäin tuo kirkkaansininen rännisaavi hiukan pilaa maisemaa kauniiden kukkien vieressä. (Talomme väri on sitten se isompi projekti, joka odottanee vielä...) Noista saaveista aina silloin tällöin bongaa kivoja ideoita ihmisten pihoissa; jotkut ovat maalanneet saavin ja toiset ovat tehneet esimerkiksi pajusta kudelman sen ympärille. Tämä mun idea taisi tulla tämän mm. kevään lehdissä näkyneistä liukuvärjätyistä koreista ja huonekaluista. Törmäsinpä muuten samantyylisiin kukkaruukkuihinkin Ikeassa. Näistä se varmaan päähän pälkähti ja ei muuta kuin tuumasta toimeen ja mitä pikemmin sen parempi ;-)

Ensimmäinen viritelmä niin sanotusti lässähti. Ei tämä muuten ollutkaan ihan yksinkertainen idea toteutettavaksi. Sisalköyttä meni n. 90m ja pakko oli turvautua kuumaliimaan, kun mun kudelmat ei oikein muuten toimineet.

Vähän pinkkiä spraymaalia pintaan ja valmista tuli. Tynnyrin sisälle vielä pitkä keppi, jotta sinne tippuneet pikkueläimet pääsee pois.

Nähtäväksi jää, miltä tuo nyt sitten näyttää loppukesästä tai vuoden päästä. Huonolla tuurilla joudun ensi keväänä virittelemään jotain uutta, kun tuo köysi kasvaa sammalta. Hyvällä tuurilla saan nauttia siitä vielä pitkään. (Sinistä jäi vielä vähän, mutta ehkä se pitää enimmät ötökätkin loitolla)

Väriä trampoliiniin

Mainitsin ehkä aiemmin, että saimme minun kauan himoitsemani trampoliinin pihaan jokunen viikko sitten. Trampoliinin edellinen omistaja oli siihen jo kyllästynyt ja kiinnostuksen kohteet olivat nuorella miehellä muuttuneet. No, meillä intoa riittää ja melkein joka päivä on käyty pomppimassa. Ja mikäs tuolla on ollessa; kukkien keskellä ja välillä voi heittäytyä selälleen, katsella puiden latvoja ja ihmetellä taivasta. Mä en vaan meinaa päästä enää hyppimään, kun pikkuneiti omii tuon kokonaan itselleen... 

Trampoliinista oli jo reunapehmusteet menneet riekaleiksi, joten innostuin ompelemaan siihen uudet päälliset. Täytyy kyllä sanoa, että jos oltais tästä ilosta jotain jouduttu maksamaan, niin en olisi kyseiseen hommaan ryhtynyt, sen verran monta metriä kangasta tarvittiin. Mutta tulipahan aika pirteän värinen, eikä häiritse enää lainkaan niin paljon mun värisilmääni :-). Mallina käytin suoraan vanhoja muovipäällysteitä ja niiden sisältöjä. Kankaat ovat Eurokankaasta, heidän ulkokäyttöön tarkoitetusta mallistostaan, eli ne ovat homesuojattuja ja värit kestävät auringon paahdetta paremmin. 

Näin testikäytön jälkeen pitää kyllä todeta, että pehmusteen sisään olisi voinut jättää hyvin vielä palan alkuperäistä pressua jäykistämään sitä. Tuo kangas on kuitenkin niin pehmeää, että se ei samalla tavalla suojaa kuin tuo alun perin pehmusteessa päällisenä ollut muovi. Ihan hyvä tuo nyt kuitenkin on ja tärkeintähän on noudattaa sääntöjä, kun trampoliinilla pitää hauskaa. Jee, pompitaan!

Puutarha kukkii

Lämmin ilma on laittanut puutarhan villiin kasvuun. Nurmikkoa saa olla koko ajan leikkaamassa ja kaikki kukat kukkii melkeinpä ennen aikojaan. Mutta ei voi valittaa, sillä nättiä on :-) 

Tein pari vuotta sitten vanhoista renkaista maalaamalla tällaisia ns. ruukkuja yrteille ja ehkäpä tänä kesänä myös mansikoille ja herneille. Maali toi kauniisti esille renkaiden kuviot, jotka erityisesti valkoisena näyttävät melkein pitsiltä. Sopii hyvin motoristin pihaan.

Atsaleat ovat nyt kauneimmillaan. Näitä mä haluaisin lisää, vaikka ilo onkin suht lyhytaikainen.

Meidän suihkulähdekin on kohta kunnostettu talven tuhojen jäljiltä ja ehkä tänä kesänä saadaan purokin vihdoin toimimaan. Eli vesi tulisi tuolta kalliolta asti.

Kaunokainen on saanut uuden paikan pensasmustikan vieressä. Katsotaan tykkääkö se siitä.

Keksin muuten viime viikolla mielestäni tosi hyvän idean ja ryhdyinkin heti välittömästi tuumasta toimeen. No, ehkäpä olisi kannattanut miettiä loppuun asti, mutta välillä pitää oppia kantapäänkin kautta. Kuvassa taka-alalla näkyy tuo sininen sadevesitynnyri ja mietin, et se ois tosi makee, jos siinä olisi köyttä kauttaaltaan ympäri ja sininen jäisi oivasti piiloon. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes tynnyri alkoi kaventua ;-) Eli tiedossa on pieni urakka, kun puran tuon aikaansaannokseni ja punon tai kudon sen uudestaan...Mutta hieno siitä vielä tulee.

Hatunkääntötemppu

Jokunen viikko sitten sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kaavoittaa aurinkohattuja ja lippiksiä. Ja sillä tiellä olen muuten edelleen. Lippiksen sain jo onnistumaan, mutta lierihattu lapselle kaipaa hieman hienosäätöä. Ekasta lippalakistakin tuli liian pieni, mutta seuraavat jo onnistuivat paremmin ja uskaltaisin jopa sanoa, että kaavasta tuli hyvä. Tein lippiksestä sellaisen, että sen voi kääntää eli se on kummaltakin puolelta niin siististi tehty. Toinen puoli on näissä pellavaa, joka on viileämmän tuntuista ihoa vasten. Ja toinen puoli ohutta puuvillaa. Hiukan oli huuli pyöreänä, kun kaavoja aloin tehdä, että mites tää nyt menee? Ei ole tässä varmaan kymmeneen vuoteen tarvinnut moisia pohtiakaan. Onneksi äidiltä sai hyviä neuvoja ja modistin tytärkin sitten vihdoin hokasi, miten hattuja kaavoitetaan :-) (tai ainakin sinne päin)

Enää onkin sitten ongelmana kaksi asiaa. Ensinnäkin; näitä olisi ihana tehdä vaikka minkälaisia, kun kivoja kankaita on kaapit täynnä. Mutta itselle näitä ei kovin montaa kannata vääntää, kun sitten ne pyörii vaan nurkissa. 

Toinen ongelma on se, että miten saa lapsen käyttämään näitä ihanuuksia? Tytär kun haluaa päättää jo vähän itsekin mitä päälleen laittaa. Minusta tässä on jotenkin malliesimerkki siitä, mitä äiti haluaisi laittaa lapselle ja mitä lapsi taas haluaa pitää :-). Ensin mainittu on muuten kiva, mutta siinä ei ole lintuja eikä kukkia. Tyttö siis haluaa aina tämän aiemmin keväällä tekemäni pipon päähänsä...(Tai sitten on vaan tullut äitiinsä. Jos mä olisin vaate, niin olisin pipo tai huppari :-))

Liisa Ihmemaassa

Nyt on kesä putkahtanut nurkan takaa niin yhtäkkiä, että mä olen täällä hikipäässä yrittänyt tehdä tytölle pikapikaa hellevaatteita ja hellehattuja. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Niin ihana kuin kesä onkin, niin mä en ole tähän kuumuuteen vielä oikein ehtinyt sopeutua. Tuntuu, että päällä on liikaa vaatetta ja meinaa tulla tuska. Ja toisaalta ei malttais kauheesti riisuakaan, kun iho kärventyy samantien. Liikaa tai liian vähän, mutta mieluummin liian lämmin kuin palanut iho. Talviturkki pitäisi vielä käydä heittämässä järveen, niin pääsisi kunnolla kesäfiilikseen :-) Sillä Herefordiahan on jo grillattu terassilla moneen otteeseen ja halloumiakin on popsittu niin, että riittää. Ekat raparperimuffinssit tehtiin eilen ja maistui muuten hyvältä jätskin kanssa.

Tässä siis yksi viimeaikaisista tuotoksistani. Piti tehdä pikkuiselle kesäyökkäri ja tämä syntyi aika nopeastikin vanhasta lempi T-paidastani. Tässäkin puserossa oli kainalot kellastuneet niin kamaliksi, ettei sitä enää kehdannut pitää julkisesti. Raskaana ollessani pidin tätä aika paljonkin ja tuo pupu näytti aika hauskalta massun päällä. Nyt se saa kertoa tytölle; "Kello tikittää, on aika mennä nukkumaan".