Jokunen viikko sitten sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kaavoittaa aurinkohattuja ja lippiksiä. Ja sillä tiellä olen muuten edelleen. Lippiksen sain jo onnistumaan, mutta lierihattu lapselle kaipaa hieman hienosäätöä. Ekasta lippalakistakin tuli liian pieni, mutta seuraavat jo onnistuivat paremmin ja uskaltaisin jopa sanoa, että kaavasta tuli hyvä. Tein lippiksestä sellaisen, että sen voi kääntää eli se on kummaltakin puolelta niin siististi tehty. Toinen puoli on näissä pellavaa, joka on viileämmän tuntuista ihoa vasten. Ja toinen puoli ohutta puuvillaa. Hiukan oli huuli pyöreänä, kun kaavoja aloin tehdä, että mites tää nyt menee? Ei ole tässä varmaan kymmeneen vuoteen tarvinnut moisia pohtiakaan. Onneksi äidiltä sai hyviä neuvoja ja modistin tytärkin sitten vihdoin hokasi, miten hattuja kaavoitetaan :-) (tai ainakin sinne päin)
Enää onkin sitten ongelmana kaksi asiaa. Ensinnäkin; näitä olisi ihana tehdä vaikka minkälaisia, kun kivoja kankaita on kaapit täynnä. Mutta itselle näitä ei kovin montaa kannata vääntää, kun sitten ne pyörii vaan nurkissa.
Toinen ongelma on se, että miten saa lapsen käyttämään näitä ihanuuksia? Tytär kun haluaa päättää jo vähän itsekin mitä päälleen laittaa. Minusta tässä on jotenkin malliesimerkki siitä, mitä äiti haluaisi laittaa lapselle ja mitä lapsi taas haluaa pitää :-). Ensin mainittu on muuten kiva, mutta siinä ei ole lintuja eikä kukkia. Tyttö siis haluaa aina tämän aiemmin keväällä tekemäni pipon päähänsä...(Tai sitten on vaan tullut äitiinsä. Jos mä olisin vaate, niin olisin pipo tai huppari :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti