Innostuin tuossa taannoin pikku sormiruokailijamme innoittamana ompelemaan essuja. Kankaat tilasin netistä Kestovaippakauppa.com:sta ja kaava on Ottobre-lehdestä poimimani hyvin yksikertainen vauvan kietaisuessumekko, josta otin isoimman koon (kangasmenekki oli puolisen metriä, kun leikkuusuunnalla ei ole väliä). Napit korvasin tarranauhoilla ja helmaan ompelin yhden ison taskun. Reunat on huoliteltu varastosta löytyneillä vinonauhoilla, pilke silmäkulmassa :-). Näitä ei ole tehty niin perfektionistisella otteella kuin ehkä yleensä teen, sillä esimerkiksi puhtaanahan näitä ei saa pysymään millään. Ruualla leikkiessä sitä sotkua syntyy pakostakin.
Malli on osoittautunutkin aika hyväksi. Meidän perheessä esimerkiksi suojaavia hihoja ei ole kaivattu. Puseron hihat täytyy tietysti kääriä niin ylös kuin mahdollista ja välillä tyttäreni innostuu kokeilemaan tarranauhoja pikku kätösillään, jolloin pusero saattaa saada vähän osumaa. Tärkein kohta eli leuan alus tulee kuitenkin suojattua ja iso tasku kaappaa aika hyvin suun ohi tippuvat ruuat tai tarkoituksellisesti tiputetut palaset.
Lisäksi iso essu on tarpeeksi leveä suojaamaan tuoliakin, jonka pehmusteita ei viitsisi ihan joka kerran jälkeen pestä. Kivointahan näissä on tietysti se, että ne puhuttelevat myös äidin esteettistä silmää ja ovat hauskannäköisiä. Vaikeinta oli luonnollisesti valita, että minkä ottaisi noista kaikista ihanista kuoseista ja väreistä.
Mutta; jos nyt jotain voi 1½ kuukauden käytön jälkeen sanoa, niin tuo leppäkerttu-kangas on osoittautunut näistä kaikkein käytännöllisimmäksi. Sen pinta on polyesterineulosta, joka ei imaise kaikkia aineita itseensä, kuten nämä pilkulliset puuvillatrikoot. Kaikissahan näissä on laminointi toisella puolella, joten nesteet eivät mene läpi. Essu on helppo pyyhkiä tai päivän päätteeksi huuhdella puhtaaksi ja jättää kuivumaan yön yli. Ja näitä kannattaa olla muutama, jotta essun pystyy aina välillä käyttämään pesukoneessakin.
Ja tietysti kannattaisi valita ehkä joku tummempi väri, sillä esimerkiksi banaania on liki mahdoton saada pois, kun sen kerran erehtyy pesukoneessa "polttamaan" kiinni kankaaseen. Siksi tuo vaaleanvihreä näyttää jo tuolta. Banaani pitäisi kuulemma huuhdella kylmällä vedellä ensin pois, sanoi äiti...
Lisäksi ensialkuun tyttäreni intoutui tutkimaan pitkäänkin tuota ihanaa leppiskangasta ja se vei vähän huomiota pois itse asiasta. Sittemmin kertut ovat tulleet tutuksi ja häntä kiinnostaa taas enemmän se, että mitähän ihmeellistä äiti on tällä kertaa keksinyt laittaa tarjottimelle ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti