Hyvää yötä ja kauniita unia

Heti kului pari viikkoa ennen kuin ehti kirjoittelemaan lisää. Tällä välin minusta on tullut pienen tytön äiti ja tässä harjoitellaan vauva-arkea tällä viikolla jo ihan kahdestaan. Elämä onkin ollut viime viikkoina vain oleskelua ja möllöttelyä sohvalla ja syömistä ja vaipanvaihtoa ja ihmeellisten äänien ja ilmeiden tarkkailua...Ainoa asia, jota olen ehtinyt aloittaa tekemään, on itselle kaulaliina ihanan paksuista merinovilla-langoista, mutta siitä sitten myöhemmin jahka joskus valmistuu. Ai niin ja olen minä vähän ehtinyt leipomaan. Piti tehdä jo silloin kaksi viikkoa sitten sunnuntaina pekaanipähkinä-piirakkaa, mutta sitten alkoikin lähtö synnytyssairaalaan häämöttää. Kokeilin reseptiä vihdoin nyt viikonloppuna ja oli muuten tosi hyvää jäätelön kanssa. Nam. Suosittelen! Ohje löytyy täältä http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/23980-pekaanipahkinapiiras

Ennen vauvan syntymää ehdin tehdä pikku piristeen makuuhuoneeseemme. Sekin piti tehdä jo aikoja sitten, kun saimme mieheni kanssa viriteltyä sängynpäädyn ja lukulamput paikoilleen. Minusta nimittäin lopputulos on jo pitkään näyttänyt ihan joltain hymyilevältä naamalta, mutta suu puuttui. Eli ompelin tuollaisen hyvin yksinkertaisen mustan tyynynpäällisen, jossa on leveä hymy (tai mutrusuu, jos nyt joskus sattumalta siltä tuntuisi). Sängynpääty on muuten vanha levyovi, joka löytyi edellisen asukkaan jäljiltä varastosta ja siihen on pingotettu päälle mustaa pellavaa. Jotta siitä saatiin sopivan korkuinen, virittelimme alareunaan kylppäriremontista yli jääneet kalustejalat. Lampun johtoja varten oveen tehtiin reiät, joiden kautta johdot saatiin taakse piiloon. Nyt on makuuhuoneessa hymyilevä sänky. Pieni muistutus hymystä ei koskaan olekaan pahitteeksi, varsinkin nyt, kun yöt eivät ehkä sujukaan ihan niin rauhallisesti kuin itse toivoisi ja univelkaa kertyy turhan helposti. Tuonne hymyilevään sänkyyn voi sitten käpertyä iltapäivätorkuille samaan aikaan, kun vauvelikin nukkuu. Mmm, niitä pitkiä ja makoisia unia odotellessa...