Bye bye Kesy

Siitä on yksitoista vuotta, kun rekisteröin itselleni tavaramerkin "kesy". Eli Kesy täytti viime vuonna 10-vuotta, enkä mä juhlistanut sitä mitenkään. Tavallaan olisin voinut ehkä pitää jotkut kymmenen vuotis "taiteilijajuhlat"... Kesyähän en ole saanut tehdä viimeiseen 6-7-vuoteen, jotka olen ollut töissä nykyisellä työnantajallani kilpailukieltosopimuksen takia. Ja, totta puhuen, eipä tässä olisi sopimuksesta huolimattakaan ollut resursseja tehdä mitään ylimääräistä päivätyön lisäksi, josta olen koko ajan pitänyt tosi paljon ja mikä on vienyt aika lailla kaiken tarmoni. Viimeiset puolitoistavuotta olenkin sitten hoitanut lasta kotona ja siinä sivussa näprännyt kotiin kaikenlaista pientä ja ommellut kyseisiin tuotteisiin noita jäljellä olevia kesy-merkkejä. Jos kesy:stä on jotain jäljellä, niin se näkyy nykyään meidän talon sisustuksessa ;-)

Kesy -rekisteröity tavaramerkki 2002-2012

Viimeiset puoli vuotta olen kuumeisesti miettinyt, että vieläkö jatkan rekisteröintiä ja mitä haluaisin merkilläni tehdä? Onko sillä milloinkaan tulevaisuutta? Ei koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan", mutta olen tullut siihen päätökseen, että luovun merkistäni. Aion sulkea yhden oven ja katsoa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tuotekuvia kymmenen vuoden takaa; Kuvia on ottanut minun lisäkseni valokuvaaja Tuomas Selänne, malleina ystäviä ja tuttuja ja tutun tuttuja

Päätös on ollut ihan kamalan vaikea. Toisaalta, en ole moneen vuoteen merkilläni tehnyt mitään, se on vaan roikkunut takataskussa. Toisaalta, jonain päivänä joskus, ehkä, voisi olla hauska taas yrittää jotain. Ja, ehkä minua harmittaisi, jos joku sen merkin nyt nappaa ja rekisteröi itselleen. Toisaalta voisin olla otettu siitä, että joku muukin pitää sitä kivana merkkinä. Ja, jos joku töistä lukee tätä blogia, niin kyllä mä olen takaisin tulossa, syksyllä ehkäpä :-).

Kesy Fashion Illustration :-)

Kesyyn liittyy myös paljon tunteita, hyvässä ja pahassa. Mä olin reilu kymmenen vuotta sitten kesyä perustaessani niin rohkea (hullun rohkea?), naiivi, tietämätön, yksin, luova, innokas ja sanoinko jo, että naiivi...Mä olin silloin omasta mielestäni niin hyvä suunnittelija ja perustin merkin ja toiminimen ja kuvittelin tekeväni jotain. Arki löi aika nopeasti vastaan ja pakko oli hakea töitä ja ansaita rahaa jne. Siinä ne haihattelut aika nopeasti karisi pois ja tajusin, etten yksin pysty. Mä en ole vielä löytänyt sitä liikenaista itsestäni ja jonkun rahaneron olisin rinnalleni tarvinnut, joka olisi uskonut myös merkkiin ja valanut minuunkin sitä uskoa. Sen sijaan minä kaikessa hiljaisuudessa työnsin kesyn kaappiin, etsin töitä, ehkä vähän katkeroiduin ja nöyrryin. Nöyrryin tosi paljon. Opiskelin vähän lisää ja parin mutkan kautta sain ihanan duunin lastenvaatteiden parissa, jossa viihdyinkin viisi vuotta ennen raskaaksi tuloani. Ja aion viihtyä vastakin.

Kesy innostui myös lautailusta kymmenen vuotta sitten

Luopumisen tuska on silti kova. Minua harmittaa, sillä olen jo monta vuotta kokenut, että olen tuottanut pettymyksen; ystävilleni, jotka kesy:yn ja minuun uskoivat ja itselleni, kun mä en edes kunnolla yrittänyt. Mä tein jonkun henkisen konkurssin kait. Mutta yrittämiseen kuuluvat konkurssitkin ja niistä vaan pitää oppia, ettei tee samaa virhettä toiste. Ystäväni sanoi minulle häissäni jokunen vuosi sitten elämänohjeena, että " pitää osata luopua, muttei saa luovuttaa". Nyt minä luovun yhdestä asiasta, jota en pysty ylläpitämään kunnolla. Mutta en missään tapauksessa luovuta. Minun kätteni jälkeä näkyy vastakin maailmalla ja kesy:n henki elää, nyt ainakin tämän blogin kautta.

Ja töissä pääsen aikanaan taas vapauttamaan kaikki mahdolliset söpöilyt lasten printtien muodossa, kyllä nekin vaan ovat niin kesyjä...Viisi vuotta olen ehtinut "pukea" suomalaisia ja muun muassa venäläisiä ja virolaisia tyttöjä mm. hauskoihin eläin T-paitoihin, huppareihin, ruutupaitoihin ja farkkuihin. Kyllähän siitäkin "työurasta" pitää olla ylpeä, vaikka olenkin ollut niin sanotusti nimetön suunnittelija vanhan perinteikkään, nykyään ison suomalaisen yrityksen nimen takana. Mä en ole sitä julkisuutta koskaan juuri hakenutkaan. Minusta on vaan ollut niin siistiä bongailla kaupungilla mun suunnittelemia vaatteita, että se on riittänyt.

Kesy T-paita printti

Vaikka koen vuosien varrella muuttuneeni ja se vanha kesy:n hengen tiivistävä lause "Petokin voi olla kesy" ei enää täysin minulle natsaa, niin on se silti aina lähellä minua. Tärkeätä minulle on edelleen se, että vaatteet saavat olon hyväksi, jokin niissä herättää iloa. Minä rakastan edelleen kaikkea söpöä. Vaatteiden tarkoitus on suojata. Tykkään edelleen pilkahduksista neon värejä ja ylipäätään väreistä. Värien pitää olla herkullisia. Olen oppinut vuosien varrella rakastamaan denimiä. Tykkään edelleen niiteistä ja kovista yksityiskohdista. Jotain twistiä pitää aina olla...Ja, jos ette ole vielä huomanneet, niin arvostan vaatteissa myös ekologisuutta ja tiedostan kyseisen termin vaikeudet ja ristiriidat. Eettisyys, ekologisuus, kestävä kehitys ovat tämän päivän sanoja, joita itsekin kovasti pohdin. Lähinnä tällä hetkellä kuitenkin omissa hankinnoissani ja lapselle ostaessani, kun en kerran töissä ole.

Minusta on ihana nähdä, että vanhat opiskeluaikaiset ystävät ja tutut ovat myös perustaneet yrityksiä ja he ovat menestyneet. Monet heistä jatkoivat opiskelua Wetterhofin jälkeen TaiK:ssa tai jossain muualla ja fiksusti hakivat lisää tietoa, taitoa, kokemusta ja löytyipä monelle matkan varrelta liikekumppaneitakin tai kollegoita. Mahtavaa! High Five to you all! :-) Mä aion nyt ylpeydestä puhkuen mainita pari vanhaa tuttuani :-)  Marjo, Sveta, Mari-Pilvi ja Janne . (Kertokaa, jos tämän luette ja ette halua jostain syystä itseänne mainittavan. )

Kyllä se vaan on niiiiin siistii, kun saa tehdä sitä työtä mitä haluaa. Mä nostan kaikille yrittäjille hattua; oman itsensä herrana on vapaa, töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä, mutta kyllä se vaan palkitseekin. Ja ihan samalla lailla on hyviä ja huonoja päiviä kuin jollain työntekijällä toisen palveluksessakin. Ei se työntekokaan aina juhlaa ole ;-) Ei missään. Ja nostetaan hattua myös niille, jotka ovat löytäneet unelmaduuninsa missä tahansa ja myös niille, jotka tekevät töitä saavuttaakseen unelmansa. Fakta on myös se, että töitä tehdään, jotta olisi rahaa, jotta voi elää. Joo, no nyt menee niin filosofiseksi ja sekavaksi, että paras lopettaa ajoissa...

Mä aion nyt mennä keittämään kahvia ja mietin, mitä näpräisin seuraavaksi ja teen vaihteeksi To Do-listan, kun ei ole enää mitään kirjaakaan luettavana. Odotan, että pikkuinen herää ja sit lähdetään välipalan jälkeen ulos leikkimään. Normi iltapäivä :-) Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

R.I.P Kesy-rekisteröity tavaramerkki. Ehkä törmäillään joskus.